Taimin SLO-tarina

SLO (symmetrical lupoid onychodystrophy) on autoimmuunisairaus, joka tuhoaa koiran kynnet. Taimi sairastui SLO:hon pentuprojektinsa myötä syksyllä 2013. Tämä tarina on kirjoitettu, jotta kokemastamme voisi olla iloa ja hyötyä muille saman sairauden kanssa kamppaileville.

4.10.2013 Ensimmäinen havainto ongelmista koiran kynsissä.

Huomasin Taimin kynsissä jotakin epätavallista. Kynsivallit olivat turvoksissa ja tulehtuneet ja suuri osa kynsistä oli juurestaan vaurioituneita. Tässä vaiheessa yhden kynnen kuoriosa oli jo irtoamassa. Ensimmäinen ajatukseni oireet havaittuani oli tämä kolmikirjaiminen kammotus: SLO.

Kynsivaurioita sairauden alkuvaiheessa. Kynsien juurissa sarveisaine näyttää "palaneelta", kynsivallit (karvan alla) ovat tulehtuneet ja kynsiaines on haurasta ja helposti lohkeilevaa.

6.10.2013 Ensimmäinen tohtorireissu

Epäilykseni alkoivat käydä toteen heti ensimmäisellä lääkärikäynnillä. Tohtorin mukaan todennäköisin syy oireille oli SLO, jonka perussyy ei nykytietämyksellä ole vielä täysin selvillä. Koko SLO on vielä monille eläinlääkäreillekin mysteeri, eikä ihme, sillä tutkimustuloksia aihepiiristä on vielä kovin vähän.

Taimin oireisiin määrättiin tyypillinen SLO-lääkitys: doksisykliiniantibiootti, ääreisverenkiertoa parantava pentoksifylliini, niasiiniamidi (B3-vitamiini), tulehduskipulääke ja rasvahappolisä (Taimi on Nutrolin-koira, joka on nauttinut rasvahappolisää ravinnossaan koko elämänsä ajan).

Ulkoisesti kynsiä määrättiin hoidettavaksi Betadine-kylvyin kahdesti päivässä, kuivauksen jälkeen kynsivallit käsiteltiin Vetericyn HydroGel-suihkeella, jota lääkärin ohjeen mukaan käytettiin monina päivinä useamminkin. Vetericyn maksoi hunajaa, mutta oli todella hyvä aine!

Aikani ja energiani menivät alkuvaiheessa pitkälti koiran hoitamiseen ja päivittäisten rutiineiden asettumiseen.

25.10.2013 Toinen tohtorireissu (1. kontrolli)

Alkuun lääkitys näytti tehoavan oireisiin. Kynsivallien tulehdus rauhoittui ja näytti siltä, että kynsien juuresta pilkotti jo normaalia kynsiainesta. Lääkitystä päätettiin jatkaa samalla ohjeella, tosin rasvahappolisästä saimme uudet suositukset. Edellisen hoito-ohjeen lisäksi saimme mukaamme lääkeshampoon, jolla koiran tassuja pestiin kahdesti viikossa ohjeen mukaan.

Eläinlääkäri muistutti, että koiranruoat sisältävät usein omega-6-rasvahappoja, joten niiden lisääminen koiran ruokavalioon saattaa jopa edesauttaa iho-ongelmien ja tulehdusten syntymistä. Meille suositeltiin nimenomaan omega-3-valmisteita ja vaihdoimmekin oitis rasvahappovalmisteen toiseen.

Tässä vaiheessa kynsiä alkoi murtumaan, katkeilemaan ja lohkeilemaan normaalien päiväulkoilujen lomassa. Koiraa pidettiin koko ajan kytkettynä, joten vauriot syntyivät varsin pienestä rasituksesta. Jokainen haaveri aiheutti tietysti lisätoimenpiteitä jo muutenkin työlääseen hoitoon.

11.11.2013 Akupunktiota ja laseria

Olen hoidattanut jo kahta koiraani akupunktiolla ja nähnyt omin silmin sen uskomattomat positiiviset vaikutukset. Päätin omatoimisesti lisätä akupunktion Taimin hoito-ohjelmaan. Akupunktiolääkärimme ehdotti lisäksi paikallista laserhoitoa kynsivalleihin, mistä en kieltäytynyt.

Akupunktiossa käytiin kahdesti ja laserhoidoissa kuudesti seuraavien viikkojen aikana. Lääkitys näytti auttavan kynsivallitulehdukseen jollakin tapaa ja laserhoito vauhditti kynsivallien kuivumista ja rauhoittumista. Kynsiä kuitenkin katkeili edelleen ja jopa reipas Taimi alkoi näyttämään siltä, että sitä sattuu, eikä ihme.

Aloin ottaa aktiivisemmin selvää taudin eri hoitovaihtoehdoista. Sain kuulla, että lääkehoito tuskin pysäyttää sairauden etenemistä, mutta että tulossa saattaa olla rauhallisempi sairauden vaihe. Haastattelin useita SLO-koirien omistajia, kyselin, kuuntelin, ajattelin ja ihmettelin. Ilmeisen monella sairaus on puhjennut kesymmin kuin meillä. Moni raportoi parista-kolmesta kynnestä vuodessa samalla kun käsissäni istui koira, jonka joka ikinen kynsi oli riekaleina.

20.11.2013 Kolmas tohtorireissu (2. kontrolli)

Valoisasti alkaneen alun jälkeen tapahtui selvä huononeminen hoitovasteessa. Kynsioireilu oli pahentunut selvästi edellisestä kontrollista, joten lääkitystä muutettiin vastaavasti rankempaan suuntaan. Doksisykliini vaihdettiin tetrasykliiniin ja rinnalle määrättiin kortisonia isolla annoksella.

Kuvassa Taimin takatassu, jonka uloimman varpaan kynnestä on kuoriosa irtoamassa. Kynnen juuri on paljaana. Läpinäkyvä aine varpaan pinnalla on geelimäistä puhdistus- ja hoitoainetta nimeltä Vetericyn (suosittelemme lämmöllä). Kuvan saat suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Hälytyskelloni alkoivat kilkattaa. Jos kerran lääkehoidon hyödyt ovat minimaaliset tai jopa olemattomat, haluaisinko syöttää (harrastus)koiralleni hevosannoksella kortisonia, joka todennäköisesti tulisi kulkemaan rinnallamme hamaan loppuun saakka...

Taimin oli tarkoitus olla koira, josta jonakin päivänä saisin itselleni pennut. Se unelma oli romahtanut jo aikaa sitten. Ennen Taimin pennutusta olin ehtinyt sen kanssa harrastusrintamalla jo pitkälle, kisatuloksia oli kolmesta lajista. Koira oli ylittänyt kaikki odotukseni monen monituista kertaa, eikä energisen Taimin kanssa oikein voinut kuvitella tulevaisuutta ilman reipashenkisiä harrastuksia. Edessäni oli valinta, joko kortisoni tai tulevaisuus. Valitsin jälkimmäisen ja jätin kortisonin hyllyyn.

...Selvitystyö jatkuu

Keskustelin SLO:sta monien ihmisten kanssa. Sellaisten ihmisten, joilla oli omakohtaista kokemusta sairaudesta. Kaikilta sain jonkun pienen tiedonjyväsen, jota tutkiskelin itsekseni tarkemmin. Tässä tilanteessa oli hyötyä siitä, että uskalsi avata suunsa monessa paikassa ja kysyä rohkeasti. Oli aivan huikean ihanaa, miten täysin vieraat ihmiset auttoivat ja kertoivat kokemuksistaan tämän karmivan sairauden kanssa. Olen ikuisesti kiitollinen niille kaikille, jotka aikaansa säästämättä jakoivat kokemuksiaan ja tietämystään minulle.

Koira oli edelleen kipeä, mutta antibiootin vaihto teki selvästi hyvää. Tulehdus kynsivalleissa helpotti, mihin saattoi vaikuttaa samanaikainen laserhoitokin. Itse kynnet sen sijaan menivät koko ajan huonompaan kuntoon. Reipas Taimi ei valittanut, mutta huomasin sen syövän huonommin ja olevan jotensakin allapäin.

Aloin näkemään kaksi ratkaisua. Ensimmäinen olisi armahtaa koira ja antaa sairaudelle periksi ja se toinen, sitä minulle useammalta taholta jopa suositeltiin. Tiedän, että kynsiamputaatio jakaa mielipiteitä jyrkästi. Jyrkimmät mielipiteet siitä ovat kuitenkin niillä, jotka eivät ole koiralleen kynsiamputaatiota teettäneet. Minustakin se kuulosti alkuun kovin järeältä toimenpiteeltä, mutta mitä enemmän otin asiasta selvää, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että se olisi meille paras ratkaisu.

Keskustelin asiasta sellaisten henkilöiden kanssa, joiden koira oli operoitu. Moni heistä sanoi katuvansa vain yhtä asiaa. Sitä, ettei ryhtynyt tuumasta toimeen aikaisemmin. Sen virheen päätin jättää tekemättä.

30.12.2013 Koira-kissaklinikka, Turku

Ajoimme Turkuun näyttämään Taimia Eva Einola-Koposelle, jota pidetään Suomen ykkösosaajana kynsiamputaatiossa. Toimenpide olisi ollut saatavilla Tampereellakin, mutta koska sain Evasta niin hyvät suositukset, en edes ajatellut muuta vaihtoehtoa.

Eläinlääkäri tutki Taimin ja totesi hiljaa "eihän tämä koira tällaisilla kynsillä elää voi". Niinpä. Tässä vaiheessa koiraa oli lääkitty jo kolmen kuukauden ajan näkemättä sen suurempaa läpimurtoa toipumisessa.

Leikkausaika sovittiin tammikuulle. Talvi alkoi näkymään lämpömittarissa.

28.1.2014 Operaatio 1/2 Turussa

Yksi elämäni jännittävimmistä päivistä oli tammikuinen tiistaipäivä, jolloin ensimmäinen osa Taimin tassuista operoitiin. Kävimme hakemassa esilääkityksen Tampereelta maanantaina ja tiistaina ajelimme kohti Turkua. Leikkaus sujui suunnitelmien mukaan.

Taimilla oli tuhti kipulääkitys ennen ja jälkeen leikkauksen ja se nukkui suurimman osan leikkauksen jälkeisistä päivistä. Esilääkitykseksi saatu kipulaastari poistettiin torstaina, minkä jälkeen koira alkoi piristyä silmissä.

3.2.2014 Viikko operaatiosta

Taimin ensimmäisestä leikkauksesta on nyt viikko. Operointivuorossa olivat ensin vasen taka- ja oikea etutassu. Haavat ovat parantuneet erinomaisesti ja potilas vaikuttaa tyytyväiseltä. Suurin työ tällä hetkellä on toppuutella Taimia turhan hurjasta urheilusta. Sohvalle se toki pomppasi jo leikkausta seuraavana aamuna.

Ensi maanantaina poistetaan tikit ja saamme aloittaa varsinaisen kuntoutuksen. Toinen operaatio on suunniteltu maaliskuulle. Ristin käteni, että kelit pysyisivät pakkasen puolella.

12.2.2014 Tikit pois

Operoiduista tassuista otettiin tikit pois maanantaiaamuna. Haavat olivat parantuneet hyvin. Tassut päätettiin laseroida haavakohtien  rauhoittamiseksi, sillä tikkien poisto varpaiden päistä ärsytti ihoa jonkin verran ja sai sen verestämään.

Taimi alkoi heti kävelemään paremmin, kun nipistelevät tikit olivat poissa. Kuntoutusohjeiksi saimme tälle viikolle 10 minuuttia kävelyä aamuin illoin. Taimin onnellisuuden määrää ei voinut mitata, kun se pääsi taluttajan kera pois omasta pihasta! Vatsakin alkoi toimimaan ihan ilman parafiiniöljyä!

Jatkamme varovaista tassuttelua kahdesti päivässä. Iltaisin suihkuttelen tassuja ja yöksi laitan tassurasvaa + sukat.

Tänään otettu kuva etutassusta.

10.3.2014 Metsäulkoilua pitkästä aikaa

Taimin toipuminen on edistynyt erinomaisesti. Ulkoilut on tehty tähän asti hihnassa, tossut jalassa, kuraa ja kosteutta vältellen. Iltaisin on tassut rasvattu, salaisena aseena mm. Bepanthen.

Tänään kävimme ensimmäisellä metsälenkillä kynsioperaation jälkeen. Taimi nautti suuresti liikkumisesta pehmeässä sammalpohjaisessa metsässä. Ensi viikolla menemme toiseen kynsioperaatioon.

  

18.3.2014 Operaatio 2/2 Turussa

Saimme ajella Turkuun kirkkaan kevätauringon paistaessa. Yöllä oli maahan satanut kerros puhtaanvalkoista puuterilunta, jossa potilas kylpi elämäniloa pursuen ennen leikkaukseen menoa.

Tälläkin kertaa partacollie-enkelit olivat Taimin matkassa mukana ja operaatio sujui mallikkaasti. Jos potilas leikkaukseen mennessään oli kertaluokkaa pirteämpi kuin edelliskäynnillä, oli se sitä myös leikkauksesta tullessaan. Vaikka anestesia-aineet vielä painoivatkin tassuissa, töpsytteli Taimi klinikan kassalta omin jaloin perässäni autoon.

Molemmilla leikkauskerroilla työn jälki on ollut huippuluokkaa. Haavat ovat vuotaneet erittäin vähän, eikä suurempaa turvotusta haava-alueella ole ollut havaittavissa. Tältä näytti Taimin tassu kaksi päivää leikkauksen jälkeen.

  

25.3.2014 Viikko toisesta operaatiosta

Kaikki toipuminen tapahtui tällä kertaa huomattavasti nopeammin kuin edelliskerralla. Koiran yleiskunto oli toki paljon parempi kuin ensimmäisen leikkauksen aikoihin. Huvittuneena seurasimme, miten kaikki muistiin merkitsemämme etapit heräämisessä ja toipumisessa seurasivat toisiaan kuin pikakelauksella. Tuntui ihan siltä, että koira jo tiesi, mistä on kysymys. "Kun tästä toivutaan, päästään taas metsään ulkoilemaan ja kuka ties vaikka vielä treenailemaankin!", tuntui se ajattelevan.

Tassupakettipotilaana oli hieman kurjaa pitää koiraa, joka olisi halunnut ulos toteuttamaan itseään. Kävely oli vielä melkoisen vaivalloista, eikä koiraa kotiutusohjeen mukaan saanutkaan päästää ulos kuin asioilleen. Taimin kohdalla iso asia oli kieriä lumessa niin kauan kuin sitä oli ja pieni asia vahtia pihaa.

Aurinkoisina aamupäivinä piristimme potilasta erivapaudella, jonka saattoi huoletta antaa paikallaolon hallitsevalle Taimille. Auringossa lekottelu kotiportaalla oli kovasti Taimin mieleen, etenkin kun isipappa Taisto tuli viereen seuraksi. Tämänkaltaiset arjessa toimivat käskyt ovat mielestäni parasta, mitä koiralle koskaan voi opettaa. Niiden arvo nousee tähtiin, kun elämässä tulee eteen normaalirutiineista poikkeavia asioita.

13.4.2014 Kolmisen viikkoa operaatiosta

Taimin tikit poistettiin parisen viikkoa sitten. Paraneminen on hyvässä vauhdissa ja tassuja on laseroitu pariin kertaan, kuten viimeksikin. Suihkuttelu ja etenkin rasvaus kuuluvat rutiineihin edelleen.

Taimi kävelee hitusen heikommin kuin edelliskerralla, tai sitten aika kultaa muistot näin pian. Ensimmäisen operaation kohdalla maassa oli vielä lunta, nyt maa on paljas ja mikä ikävintä, jalkakäytäviltä ei ole poistettu hiekoitushiekkaa. Yhdistelmällä fleecetossu + sadetossu olemme päässeet liikkumaan pieniä lenkkejä ja kotipihan nurmi-/sammalalustalla Taimi liikkuu paljain tassuin.

Puolen vuoden sairasloman jälkeen alkaa koirassa näkymään selkeitä pirtsakoitumisen merkkejä! Kun lähdetään remmilenkille, rasavilli Taimi repii narua hetken ja taluttaa sitten itse itseään. Kun liikumme autolla ja auto pysähtyy, Taimi aloittaa villin haukkumisen ja lakkaa vasta, kun olen poistunut autosta ja lyönyt oven kiinni. Nämä huonot tavat ovat olleet pois kuvioista pitkään ja tuntuu jotenkin niin hyvältä, että ne alkavat taas esiintymään arjessa. Siitä tietää, että vanha kunnon Taimi on palannut!

Sairasloman aikana Taimin rokotukset ovat menneet vanhaksi. Autoimmuunisairaan koiran kohdalla rokottamista kannattaa harkita tavallista tarkemmin. Taimin tapauksessa päätimme eläinlääkärin kanssa, että mikäli tassujen tilassa ei tapahdu yllättäviä muutoksia, rokotetaan Taimi vapun alla ensimmäisen kerran ja muutama viikko sen jälkeen toisen kerran. Kesää ajatellen se on viisasta, sillä vaikka Taimi ei vielä kisakentille pääsekään, koiratapahtumia tulee kalenterissamme olemaan runsaasti.

Lisäsin 20.11. päivityksen kohdalle kamerasta löytämäni vanhan kuvan yhdestä rikkoutuneesta tassusta. Pääset katsomaan kuvaa tästä.

9.6.2014 Agilitykokeilu ja paluu kentille ja kehiin

Taimin tassut jatkoivat hidasta, mutta varmaa paranemistaan huhtikuussa. Toukokuun toisena päivänä kokeilimme metsälenkkeilyä ensimmäisen kerran maaliskuisen leikkauksen jälkeen. Oheinen kuva kertoo kaiken Taimin olotilasta - ihanaa! Pehmeäpohjaisessa metsässä uskallettiin toukokuussa jo liikkua ilman suojatossuja, mutta sepelinsekaisilla jalkakäytävillä niitä vielä käytimme.

Toukokuun puolivälin tienoilla olimme Vaasan agilitykilpailuissa työn merkeissä ja kisaamassa Toivon kanssa. Taimin kierrokset nousivat välittömästi tappiin, kun se näki agilityesteet kentällä. Pakkohan se sitten oli illan tullen käydä testaamassa A-estettä ja puomia tasan vuoden tauon jälkeen. Koira muisti suoritustavat tarkalleen, eikä tassuvaivoista sillä hetkellä ollut tietoakaan. Muutama tunti myöhemmin pariin maaliskuussa operoituun varpaaseen nousi mojova mustelma, joka onneksi viikossa-parissa hävisi pois. Muistutus koiran omistajalle: treenitauko agilityssa jatkuu vielä! Tokoa ja Rally-Tokoa olemme jo pienin erin päässeet harjoittelemaan, mistä Taimi itse on erittäin iloinen!

Taimi on nyt rokotettu asianmukaisesti. Elimistön stressiä pienentääksemme jaoimme nelosrokotuksen ja rabiesrokotuksen eri kerroille. Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että kaikki meni hyvin. Kesäkauden punkkisuojausta mietittiin tarkasti ja eläinlääkärin vahvistettua oman mielipiteeni päädyin jättämään Taimin osalta niinsanotut punkkimyrkyt apteekin hyllylle. Taimi saa ruoan kanssa valkosipulia joko tabletteina tai tuoreena, minkä lisäksi olen pessyt sen turkin yrttishampoolla, jonka pitäisi ehkäistä ulkoloisten tarttumista. Toistaiseksi yhtään punkkia ei ole löytynyt.

Partacollieiden erikoisnäyttely pidettiin 7.6. Kaarinassa. Tänäkin vuonna mukana oli turistiluokka, johon sai ilmoittaa sellaisen koiran, joka syystä tai toisesta ei voinut osallistua virallisiin luokkiin. Taimin syy oli tällä kertaa se, että tassuoperaatioissa tarkasti pois ajellut tassukarvat ovat vielä vajaat. Taimi oli kovasti innoissaan päästessään näyttelyyn mukaan. Näyttely pidettiin tasaisella nurmikentällä, mikä oli vielä vahvistumattomille tassunahkoille hyvä asia. Taimi liikkui kehässä sikäli vaivattomasti, ettei ulkopuolinen olisi pystynyt sanomaan, onko sillä kynsiä vai ei.

Taas löytyi kameran kätköistä vanha kuva, jonka lisäsin tänne.

21.10.2014 Kesä ilman kynsiä

Jos kesäämme pitäisi luonnehtia yhdellä lauseella, kuuluisi se näin: "Ei kynsiä - ei huolia!". Taimin tassuista ei ollut niin minkäänlaista harmia koko pitkän kesän aikana. Se sai ulkoilla paljon vapaana, uiskennella aina kun halusi ja rallata poikien kanssa pitkin pihaa, jos siltä tuntui. Toukokuisen agilitykokeilun jälkeen ei varpaissa näkynyt enää mustelmiakaan, vaikka meno oli välillä villiä.

Kesän korvalla Taimi alkoi syödä erikoisruokaa, sillä talven tassusairastelun myötä sen paino oli päässyt nousemaan. Monia lääkekuureja syönyttä, leikkauksista toipuvaa koiraa en nähnyt järkeväksi silloin laittaa dieetille. Paino lähti laskuun jo muutaman viikon jälkeen ja nyt ollaan jo ihan sopivissa sporttikoiran mitoissa.

Kesäkuisen erikoisnäyttelyn jälkeen päätimme sekä helpottaa elämää urostaloudessa että minimoida hormonivaihteluiden aiheuttamat rasitukset autoimmuunisairaan nartun elimistölle. Taimi steriloitiin tähystysmenetelmällä, joka oli erinomainen valinta. Taimia moinen pikkuoperaatio lähinnä kai nauratti ja se olisikin jo tähystyksen jälkeisenä päivänä ollut valmis mihin vain. Eläinlääkärin määräämää kahden viikon lepoaikaa kuitenkin noudatettiin tarkasti ja koiran annettiin toipua kaikessa rauhassa.

Heinäkuussa, Taimin toipilasajan jälkeen, pääsimme ensimmäistä kertaa ohjattuihin agilitytreeneihin. Taimin riemun määrää on turha edes yrittää kertoa sanoin. Se meinasi haljeta onnesta!!! Sisähallin matolla Taimi liukasteli hieman ja mm. siksi aloitimme hyppytreenit aivan matalista rimoista. Tätä kirjoittaessani (lokakuun loppu) liukastelua esiintyy ainoastaan kohdissa, joissa ohjaaja ei osaa riittävän ajoissa kertoa Taimille kulkusuuntaa. Koira on oppinut hienosti liikkumaan mattoalustalla ilman kynsiä. Hyppykorkeudet ovat vielä mediluokkaa, eikä rimojen nostolla ole suurta kiirettä. Agilityn saralla toivon pääseväni Taimin kanssa kisakentille kesällä 2015.

Elokuussa Taimi pääsi starttaamaan vappuna virallistuneen Rally-Tokon ALOkasluokassa. Ensimmäisen kisan tulos oli hyväksytty, 77/100 pistettä. Syyskuussa kisailtiin Rally-Tokon Suomen Mestaruuksista aurinkoisessa Hangossa. Taimi oli mukana Tampereen Seudun Koirakerhon joukkueessa, joka voitti SM-hopeaa. Taimin tulos ALOkasluokasta oli hyväksytty 88 pistettä.

Syksyllä ilmestynyt Partis-lehti 3/2014 julkaisi kirjoittamani artikkelin Taimin SLO-kokemuksista. Teksti sai kiitosta informatiivisuudestaan ja avoimuudestaan.

Taimin SLO-tarinan päivitys päättyy tähän. Mikäli koiran voinnissa tapahtuu oleellisia muutoksia, kerron niistä luonnollisesti tällä sivulla. Muista Taimin kuulumisista voit lukea uutissivulta.

Kiitos, että olet ollut mukana matkallamme!

 

***

Päivitys 5.10.2017

Taimin kynsiamputaatiosta on nyt yli kolme vuotta aikaa ja sairastumisesta neljä. Aika alkaa tekemään tehtäviään tarkkojen muistikuvien osalta. Kaiken oleellisen Taimin sairaskertomukseen liittyvän informaation olen jakanut tässä tekstissä.

Saan ajoittain runsaasti kyselyitä SLO-kokemuksiini liittyen. Monissa tapauksissa vastaukset löytyvät yllä kirjoittamastani tekstistä. Mikäli asia koskettaa sinua, luethan tekstini vielä kerran. Jos sittenkään et löydä vastausta kysymykseesi ja arvelet minun osaavan vastata siihen, lähetä sähköpostia. Vastaan kyllä, kun ehdin.

 

Ystävällisin terveisin,

Päivi Nummi
paivi(at)koiranpaivia.fi