Rallylydnad i Norsborg

Olen harrastanut koirieni kanssa yli kaksikymmentä vuotta ja haaveillut vielä jonain päivänä kilpailevani ulkomailla. Kuluneena keväänä huomasin kaipaavani uudenlaisia juttuja itseni haastamiseen ja niin otin ja ilmoitin itseni ruotsalaisiin rally-tokokisoihin.

Valmistautuminen kisareissuun alkoi ruotsin preppauskurssilla nimeltä Rallylydnad regler eli rally-tokosäännöt ruotsiksi. Jo hieman elähtänyt virkamiesruotsini koki uuden tulemisen, kun kevätiltoina istuin sohvan nurkassa alleviivaustussi kourassa tutkimassa sääntöjä. Vaikka ruotsin kielen ystävä olenkin aina ollut, en kuunaan ole niin innolla opiskellut uusia sanoja saati muistanut niitä kertakuulemalta! Opiskeluinnostuksen myötä syntyi myös uusi koulutustuotteeni, Rally-tokoa ruotsiksi! Tästä eteenpäin opetan kurssillani käytännön kokemusta rikkaampana!

Koska Suomella ja Ruotsilla ei ainakaan toistaiseksi ole yhteneväisiä sääntöjä, on suomalaisen kilpailijan aloitettava Ruotsissa alokasluokasta. Suomalaiset säännöt ja kyltit hyvin hallitseva kilpailijakin kokee riittävästi haasteita osallistuessaan alokasluokkaan vieraalla kielellä ja totutusta poikkeavin säännöin. Kaukana kotoa korostuvat lisäksi mm. hyvät kilpailutaidot, joita ovat esim. kisarutiinien hallinta, kilpailupäivän suunnittelu sekä kilpailijan itsensä että koiran levon tarpeen tunteminen.

Aurinkoinen Norsborg Tukholman läänissä toivotti meidät tervetulleiksi kisaan ystävällisten toimihenkilöiden kera. Jo aamulla aurinko paistoi kuumasti ja varjopaikka oli ainut vaihtoehto sijoittaa koira. Mustaturkkiselle kisakaverilleni olin onneksi varannut mukaan häkkituulettimen, viilennysmanttelin ja ison pullon vettä.

Olen huvittuneena seurannut kuvia ja videoita ruotsalaisista rally-tokokisoista jo tovin. Merkillepantavaa niissä ovat suuret, vihreät nurmikentät ja alati paistava aurinko. Tämän havainnon turvin olen muodostanut itselleni mielikuvan, että naapurimaan hannuhanhet kisaavat aina auringossa kylpien ja vehreillä nurmilla! Keväinen kuivuus oli kuitenkin koetellut yhtä lailla länsinaapuria, joten vihreiden nurmien sijasta saimme kilpailla keltaiseksi kuivahtaneella, pissalle tuoksahtelevalla kentällä. Aurinko sentään pysytteli taivaalla, kuten mielikuvissani.

Tuomari ja sihteeri työskentelivät aurinkovarjon suojassa.

Alokasluokka oli suuri, yli 30 koirakkoa! Rotukirjokin oli aikamoinen, kuten rally-tokossa kuuluukin. Minä olin ainut kilpailija partacollien kanssa, kuten niin usein Suomessakin.

Oli onni, että kilpailunumeroni arpoutui keskelle luokkaa. Ennätin nimittäin näkemään useita suorituksia ennen omaani ja seuraamaan natiivien kilpailukäyttäytymistä.

Rataantutustumisessa piinasin tuomaria kysymällä tarkentavia kysymyksiä ontuvalla muminsvenskallani, mutta niin vaan sain kysymyksiini asialliset vastaukset ja vieläpä ymmärsin ne! Päällimmäiseksi mieleen jäi se, että vaikka Ruotsissa maalikyltille saavuttaisiin juoksussa, on kehästä poistuttava (eli maalikyltiltä edettävä eteenpäin) normaalissa käynnissä. Tällaisen jäynän oli tuomarimme radalle sijoittanut.

Muutakin muistettavaa radalla oli. Mukana oli tehtäviä, joita suomalaisessa rally-tokossa ei ole laisinkaan. Tällaisia olivat esimerkiksi ”istu-seiso-liikkeelle”, ”koira kiertää ohjaajan ympäri” ja hitaassa käynnissä suoritettu ”270 vasempaan”-käännös.

Ruotsissa kehään mennään vasta kun tuomari on antanut luvan. Lähtökyltillä otetaan perusasento ja sitten jatketaan matkaa oma-aloitteisella lähdöllä startaten. Oli juhlallista, kun tuomari puhutteli kilpailijaa nimeltä ja toivotti tervetulleeksi kilpailemaan. Aika kätevä tapa muuten varmistaa, että lähdössä on oikea koirakko!

Taimi lähti radalle kieli pitkällä roikkuen ja epätavallisen laiskan oloisesti. Edellisen päivän laivamatka ja yö hotellissa väsytti sitä selvästi, eikä 28-asteinen hellepäivä helpottanut tilannetta. Pelkäsin kuollakseni koko radan ajan, että karvamoppini lyyhistyy kentälle! Maaliin asti kuitenkin tassuttelimme – ja kehänauhakin muistettiin ylittää oikeassa askellajissa! Lopputuloksemme kilpailussa oli 7. sija pistein 88/100. Hyväksytty tulos oli matkan tavoite hauskanpidon lisäksi – molemmat tavoitteet saavutettiin!

Matkakumppani-dogsitter-valmentajani Katja totesi paluumatkalla osuvasti, että ”ei tää  mikään aloittelijan kisareissu ole”. Kokeneena kilpailijana oli hauska tutustua erilaiseen kilpailuympäristöön, mutta kyllä olisi tullut hutera olo monessa kohtaa, jos olisi vielä pitänyt jännittää, miten oma koira suorittaa tehtävät tai kisarutiini muutoin ei olisi ollut kunnossa.

Monessa mukana ollut Taimi matkusti laivalla kuin vanha tekijä ja keräsi kansainvälistä ihailijajoukkoa ympärilleen.

Kuten koiran kanssa kilpaileminen aikoinaan, vei tämäkin harrastuksen muoto minut kerralla mennessään. Seuraava reissu on jo varattu, tällä kertaa hieman Tukholmasta pohjoiseen suuntautuen. Josko siellä sitten se vihreä nurmikin on nähtävillä…?

Kenelle suosittelen kisaretkeä naapurimaahan?

  • sinulle, joka haluat yhdistää lomailun ja kisaamisen
  • sinulle, joka selviät jollakin tapaa ruotsin kielellä
  • sinulle, joka etsit uusia kokemuksia
  • sinulle, joka kaipaat tuoreita ajatuksia koiraharrastukseesi
  • sinulle, joka kaipaat tapoja haastaa itsesi

Artikkelin kuvat: (c) Päivi Nummi/Katja Tuominen

Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia enintään 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

”Kiitos! Tätä mä just halusin!”

Helteisen koulutusviikonlopun päätteeksi mieleni valtaa kiitollisuus. Mikä etuoikeus onkaan saada tehdä työtä, jossa tuntee olevansa nainen paikallaan ja vieläpä oikean aikaan!

Minulla on tapana purkaa koulutusteni sisältöä sekä muistiinpanoiksi tulevaa varten että purkaakseni päivän tai viikonlopun aikana virinneitä ajatuksiani – niitä nimittäin on paljon! Tällä kertaa päätin jakaa koulutusviikonloppuni purun blogissa, koska arvelen, että tässä jutussa on niinsanotusti vinha perä.

Tavoitteet

Kertaluonteisesta koulutustilanteesta saavat eniten irti ne ohjaajat, jotka ovat ennalta pohtineet koiransa, itsensä tai ohjauksensa puutteita. Mitä tarkemmin koulutukseen osallistuva ohjaaja osaa kuvata toivomansa kehityskohteen, sitä paremmin kouluttaja pystyy keskittymään juuri siihen. Kun sekä kouluttaja että koiranohjaaja tietävät treenin tavoitteen, on myös helpompi arvioida, miten hyvin tavoitteen saavuttamisessa onnistuttiin.

Valmentajan kehittyminen ja itsearviointi mahdollistuu palautteen avulla. Valmennustilanteessa minulle on tärkeää tietää, miten hyvin onnistuin vastaamaan koulutettavan kysymyksiin tai antamaan ratkaisun avaimia hänen ongelmaansa. Siksi viimeinen kysymykseni noudatteleekin linjaa ”Saitko tästä irti sen, mitä tulit hakemaan?”. Kun tavoite on selkeä ja koiranohjaajan itsensä asettama, on kysymykseen kohtalaisen helppo vastata.

Keskittyminen

Koulutuksessa on usein rajattu aika per osallistuja. Osaava kouluttaja pystyy pitämään aikataulusta kiinni, vaikka päivä toisi tullessaan hienoisia yllätyksiä. On kuitenkin epäreilua venyttää päivää kohtuuttomasti, jos esimerkiksi osallistujat myöhästelevät sovitusta aikataulusta. Kouluttajaa harmittaa, kun koirakko saapuu vuorolleen myöhässä. Näissä tilanteissa ei sen enempää koiran kuin ohjaajankaan mielentila ole otollinen itse valmennustapahtumalle kuin keskittyneelle treenillekään. Treenirauhaa voivat kiireen tunnun lisäksi häiritä myös muut tekijät, jotka kannattaa ihan mukavuudenkin takia minimoida.

Herkät koirat

Tänä viikonloppuna mieleeni jäivät erityisesti ns. herkät koirat. Tapasin useamman ohjaajan, joka kuvasi omaa koiraansa herkäksi, osa jopa varsinaiseksi mielensäpahoittajaksi. Tällaiset koirat vetävät helposti herneen kirsuun, jos ohjaajan toiminta on epähienoa tai koiran egoa vähemmän hivelevää. Hämmennyksekseni huomasin, että juuri ne ohjaajat, jotka kuvasivat koiriaan herkiksi, tapaavat useimmin torumaan koiraansa väärästä tai epätarkasta käytöksestä.

Tutkimukset osoittavat, että koiran käytöksen positiivinen vahvistaminen eli oikeasta käytöksestä palkitseminen on tehokkain tapa päästä haluttuun lopputulokseen. Jos koira lisäksi tiedetään mieleltään herkäksi, en missään tapauksessa lähtisi torumaan sitä hyvästä yrityksestä, vaikka lopputulos ei aivan priimaa olisikaan ollut. Herkän koiran kouluttaminen ja kannustaminen vaatii herkkyyttä myös ohjaajalta!

Kiireetön koulutushetki takaa rauhan harjoitella haluttua asiaa erilaisia asioita kokeillen.
Kuva & artikkelikuva: Liisa Tikka.

Nuoren uroksen päiväkirjasta…

”Mua ei kiinnosta!”.  Murkkuikäisen koiran kouluttaminen  ei ole aina helppoa. Lohdullista on, että tämä ikäkausi on ohimenevä, eikä kestä ikuisuutta. Murkkukoiraa kannattaa kuunnella, antaa sille aikaa ja edetä koiran ehdoilla. Jos koiraa ei kiinnosta, tauko treeneissä voi olla paras ratkaisu.

Ensimmäistä murkkukoiraa kouluttaessani joku viisas sanoi minulle: ”kaiken, minkä tänä aikana teet, saat moninkertaisesti takaisin myöhemmin”. Tämä viisas lausahdus sisältää usempia ajattelemisen arvoisia näkökulmia. Ensinnäkin: jos homma ei suju, ei kannata jankuttaa. Murkkuikäinen koira on herkkä mieltämään kaiken treeniin tylsäksi, jos sitä pakottaa tai treenirupeamat ovat liian pitkiä/vaikeita.  Toiseksi: vaikka tekisit kuinka vähän, auttaa se sinua aivan varmasti tulevaisuudessa. Joskus voi olla kaikkein hyödyllisintä ottaa koira ja treenin sijasta lähteä piiiitkälle lenkille ihan vaan tuulettamaan ajatuksia.

Ratkaisuja ongelmiin

Tuoreiden treeni-ideoiden tuominen harjoituksiin voi joskus tuntua hankalalta. Kun tilanteeseen tulee kouluttaja, joka ei näe porukkaa joka viikko, saattaa idealaatikosta nousta aivan uudenlaisia tapoja treenata! Vierailevan kouluttajan roolissa sain tälläkin kertaa haastavia ja mielenkiintoisia treenipulmia ratkottavakseni ja kyllä niitä ideoita laatikosta nousikin!

Merkkitötteröä kirsulla tökkivä koira lopetti tökkimisen, kun merkin korkeutta madallettiin. Ratatreenissä haukkuva koira hiljeni, kun ohjaaja selkeytti ohjaamistaan ja vähensi suullista ohjeistustaan.  Moni vinoon peruutus oikeni kun ohjaaja lakkasi yliohjaamasta koiraansa ja piti oman ruotonsa suorana. Monessa tapauksessa ongelma ei ollutkaan koirassa, vaan ohjaajassa. Useampi koiranohjaaja harmitteli, ettei ollut hoksannut palata treenissä takaisinpäin kun edistymistä ei tapahdu. Koiran kouluttamisessa täytyy olla luova, sillä sekä koirat että ohjaajat ovat yksilöitä ja jokaiselle parille pitää löytyä mielekäs ja innostava tapa harjoitella.

Pala minusta jää ajattelemaan tämänkin viikonlopun koulutettavia, ihan jokaista! Toivon, että pystyin antamaan itsestäni jotain sellaista, mikä innosti, virkisti, kannusti , ilahdutti tai inspiroi!

Mieleeni jäi erityisesti tämä palaute:

Ihanaa! Sulla oli vinkki jokaiseen meidän ongelmaan – ja niihinkin, mitä mä en tiennyt olevan olemassakaan!

Kiitos! Tämän takia teen tätä työtä! <3

P.S. Kilpailujännityksestä käytiin viikonlopun aikana niin mielenkiintoinen keskustelu, että se ansaitsee ihan oman postauksensa hieman myöhemmin!

Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia enintään 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

 

 

 

 

Houkutusta kerrakseen!

Järjestän yritykseni koulutustoiminnan puitteissa epävirallisia kilpailuita, pääasiassa rally-tokossa. Edellisissä kisoissani maaliskuussa kuuntelin herkällä korvalla osallistujien puheita aiheista, joita pitäisi harjoitella enemmän. Yhdeksi teemaksi nousi houkutus.

Houkutus on rally-tokon avoimen luokan tehtävä, jossa tarkoituksena on koiraa seurauttaen kiertää kahdeksikko kahden merkkikartion ympäri. Helppoa – äkkiseltään kyllä! Kun merkkikartoiden läheisyyteen sijoitetaan metwurstirasia, puolikas nenäliinapaketti,  Bilteman kuvasto tai pari huolellisesti käytettyä pehmolelua, muuttuu tilanne oitis. Eikä koira saa kiinnostua houkutuksista saati koskea niitä!

Arkisetkin asiat saattavat olla hyvin kiinnostavia koiran mielestä.

Tänään pidettyihin epiksiin räätälöin houkutustreeniä kaipaaville ihan oman luokan. Houkutusluokan rata sisälsi 11 tehtävää, joista 5 (käytännössä joka toinen) oli erilaisia houkutuksia. Välitehtävät olivat helppoja pysäyttäviä tehtäviä, jotta ohjaajat saivat ottaa koiran haltuun ennen seuraavan houkutuksen lähestymistä. Houkutusluokassa sai palkata – harjoitushan se leikkimielisestä kisasta huolimatta oli!

Haastavia ratatehtäviä yhdistää usein sellainen tosiasia, että ohjaajat epäilevät onnistumistaan ja koirat suoriutuvat erinomaisesti. Niin kävi nytkin! Houkutuksista kiinnostuttiin yllättävän vähän. Enemmän haastetta oli ohjaajilla, jotka yrittivät parhaansa mukaan pysyä oikealla reitillä mutkaisella radallani.

Eniten haastavaa oli saada pieneen (10×10 metriä) harjoitushalliin mahtumaan suorituskelpoinen rata. Mielikuvitusta käyttäen ja rally-tokon sääntöjä luovasti mukaillen kuitenkin onnistuin vähintään kohtuullisesti.

Kiitos kaikille 8.4.2018 kevätepiksiin osallistuneille! Meillä järjestäjillä oli mukava päivä – toivottavasti teilläkin!

Radan esittely menossa.

Kuvat: Sanna Rajala

Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia enintään 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

 

Rally-tokoa ruotsiksi

Innostukseni Ruotsin rally-tokoa (rallylydnad) kohtaan on oikeastaan useamman asian summa. Koulussa lempiaineeni oli ruotsi. Ylioppilaskirjoituksissa pärjäsin parhaiten äidinkielen lisäksi ruotsissa ja useimmat ulkomaanreissuni ovat suuntautuneet Ruotsiin. Koiralaumani harvennuttua olen harkinnut hankkivani mahdollisen uuden harrastuskaverin Ruotsista. Joskus olen jopa sanonut, että voisin muuttaa Ruotsiin.

Viime kesänä kun molemmat kisakoirani valioituivat rally-tokosta  kävi mielessäni  kysymys ”mitä sitten”. Kauaa ei tarvinnut miettiä, kun äkkäsin, että sitähän voisi yhdistää lomareissun ja rally-tokon ja lähteä kokeilemaan, miltä itselle rakas laji tuntuu naapurimaan versiona!  Vanhana kisakettuna tiedän, että paras tulos tulee kun asettaa itselleen tavoitteita ja takarajoja. Niinpä merkkasin kalenteriin Rally-tokoa ruotsiksi-koulutuksen 4.3.2018 ja aloitin ruotsalaiseen rally-tokoon tutustumisen.

Yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia

Suomen ja Ruotsin rally-tokossa on monia samankaltaisuuksia, mutta myös täysin päinvastaisia käytäntöjä. Tasoluokkia ja koulutustunnuksia on neljä, kuten meilläkin. Suomessa hyväksytyn tuloksen raja on kaikissa luokissa 70 pistettä, mutta Ruotsissa se on 70 vain alokasluokassa (nybörjarklass). Avoimesta luokasta (fortsättningsklass) on saatava 75 pistettä hyväksyttyyn tulokseen, voittajasta (avancerad klass) 80 pistettä ja mestariluokasta (mästarklass) 90 pistettä. Mestariluokan 90 pisteen tulosta kutsutaan myös sertifikaatiksi, joita pitää kerätä kolme voidakseen edetä rally-tokovalioksi.

Eroavaisuudet säännöissä ja käytännöissä johtuvat siitä yksinkertaisesta syystä, että rally-tokossa ei vielä ole yhteispohjoismaisia tahi kansainvälisiä sääntöjä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kun suomalainen koirakko menee kilpailemaan Ruotsiin, on kilpailu-ura aloitettava uudelleen alokasluokasta – riippumatta rally-tokomenestyksestä Suomessa.

Tarkkana taluttimen kanssa!

Avoimesta luokasta lähtien koira suorittaa rataa ilman hihnaa. Suomen ja Ruotsin säännöissä on iso ero siinä, miten kehään mennään ja sieltä poistutaan. Suomessa koiran on kaikissa luokissa oltava kytkettynä sekä kehään mentäessä että sieltä poistuttaessa. Ruotsissa taas koira kytketään irti ennen rata-alueelle astumista ja kiinni vasta sieltä  poistumisen jälkeen.

Kylttikohtaisista eroista

Suurimmat luokittaiset kylttitehtäväerot löytyvät mestariluokasta, jossa lähes kaikki tehtävät ovat jollakin tapaa erilaisia kuin meillä Suomessa. Muissa luokissa yhteneväisyyksiä on enemmän, joskin on syytä huomata, että tehtävät jakautuvat eri tavalla luokittain. Esimerkiksi meillä avoimessa luokassa vastaantuleva seisominen tulee Ruotsissa eteen jo alokasluokan kylttitehtävässä. Vastaavasti meillä voittajaluokassa oleva puolenvaihto takaa on naapurimaassa vasta mestariluokan ohjelmistossa.

Hihkun täällä innosta tämänaamuisen koulutukseni jäljiltä. Osallistujilta saadun palautteen mukaan hieman erilaiset ja totutusta poikkeavat kylttitehtävät antoivat uusia ideoita treenaamiseen, taisipa joku saada kiinni uudesta koiratanssiliikkeestäkin!

Tänään 10 vuotta täyttävä partacollie Luke oli mukana tutustumassa naapurimaamme rally-tokoon.  ”Kylläpäs on kummallista tekstiä näissä kylteissä”, näyttää Luke tuumivan.
Kuva: Hanna Johansson

 

Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia enintään 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

 

Uuden vuoden tällä puolen

Vuoden vaihtuessa moni pohtii tavoitteitaan ja suunnitelmiaan uuden vuoden varalle. Jokaisella meistä on odotuksia siitä, mitä uuden vuoden soisi tuovan tullessaan, minkälaisia asioita itse kukin haluaisi vuoden aikana tapahtuvan ja minkälaisiin tavoitteisiin yltää.

Uuden kynnyksellä ja tuoreen vuoden puhdas sivu edessä sitä on taipuvainen innostumaan asioista ja asettamaan itselleen kunnianhimoisiakin tavoitteita. Niiden saavuttaminen vaatii paljon työtä, mutta kun heti vuoden alussa aloittaa, on enemmän aikaa toteutukselle!

Tiesitkö, että jos kirjoitat tavoitteesi konkreettisesti auki, on niillä huomattavasti suurempi todennäköisyys toteutua kuin jos vain ajattelet tavoittelemiasi asioita hiljaa itseksesi? Julkiseksi tuotu tavoite saattaa sitouttaa vielä huomattavasti vahvemmin.

Ennen uusien tavoitteiden asettamista on hyvä pysähtyä ja käydä läpi kulunut vuosi. Mitä ajattelin vuosi sitten? Minkälaisia asioita tavoittelin silloin? Mitä tavoitteistani olen saavuttanut ja mitä en? Jos jotain jäikin saavuttamatta, mitkä asiat vaikuttivat siihen? Mistä saavutuksistani olen kaikkein ylpein?

Motivaatio on voima, joka ajaa meitä kohti tavoitteitamme. Mistä motivaatio syntyy, riippuu paljon ihmisestä. Siinä missä toinen kaipaa ulkopuolista ohjausta ja arviointia, saattaa toinen motivoitua enemmän itsekseen työskentelystä ilman muiden mielipiteitä. Mistä ikinä motivaatiosi syntyykään, pidä siitä kiinni ja ruoki sitä! Fiilistele ajatuksella, että olet saavuttanut tavoitteesi. Miltä sinusta silloin tuntuu?

Olen huomannut, että motivoidun itse kaikkein eniten siitä, että kertaan aikaisempia saavutuksiani, palaan siihen hetkeen kun saavutukseni vielä oli tavoite, rivi pikkuisessa muistikirjassani. Päättäväinen ajatus ja usko itseeni. Jostain syystä hieman mahdottomalta tuntuvat tavoitteet ovat kaikkein motivoivimpia ja saavat mielikuvitukseni liikkeelle. Mitä ihan pientä voin tehdä nyt heti ollakseni piirun verran lähempänä tavoitettani? Minimaalinenkin onnistunut askel kohti tavoitetta innostaa minua aivan valtavasti ja antaa positiivista, eteenpäin työntävää energiaa!

Viime vuonna tähän aikaan tavoitelistallani oli monia asioita. Tavoitteeni oli mm. tulla paremmaksi koiranohjaajaksi, saavuttaa rally-tokon mestariluokassa kiinnityksiä valionarvoon, uskaltaa osallistua koiratanssikisoihin uudessa luokassa ja haastaa itseäni monella muulla saralla.

Huomaan, että edistyin kohti tavoitettani kaikkein huikeimmin siinä asiassa, jonka olin lausunut julki.  Eräässä yhteydessä tulin nimittäin hyvin päättäväisesti tokaisseeksi, että teen koirastani rally-tokovalion. Kun lausuin sen ääneen, jäivät nuo kunnianhimoiset sanat kaikumaan korviini.  Matkaa oli edessä.

Kuten saatat tietää, tavoitteeni toteutui  – tarkkaanottaen valioita tehtiin viime kesän aikana aikaan oikein kaksin kappalein! Tavoitteen ääneen sanominen teki siitä konkreettisen ja todellisen. Osittain huomaamattani tein ratkaisuja, jotka veivät minua kohti tavoitettani.

Matka tavoitteeseen on harvemmin suoraviivainen ja yksinomaan nousujohteinen. Mutkia retkeen tulee takuuvarmasti ja silloin tarvitaan motivaatiota. Kun tiedät mistä motivoidut, voit vaikka kirjoittaa ylös asioita, jotka nostavat sinut heikolla hetkellä ylös. Epäonnistumisten ei saa antaa lannistaa, eikä sellaisia oikeastaan olekaan. On nimittäin hyödyllistä tiedostaa asiat, jotka eivät toimi. Silloin osaa seuraavalla kerralla tehdä toisin. Jokainen matalalentohetki on myös tärkeä, sillä ilman miinusmerkkisiä sattumuksia ei edistyminen, onnistuminen ja tavoitteen saavuttaminen tuntuisi ollenkaan niin hyvältä!

Tänä vuonna tavoitteeni  on olla itselleni armollinen ja tehdä asioita, jotka virkistävät minua. Mitä koiraharrastuksiin tulee, on tavoitteeni sekä ylittää uusia rajoja että tehdä sellaisia asioita, joista sekä koirani että minä voimme yhdessä nauttia. Tavoittelen myös uusia kokemuksia ja voimaa antavia hetkiä rakastamieni asioiden parissa. Ennen kaikkea haluan pitää hauskaa.

Uusia verkkoja veteen on heitelty ja aika näyttää, mihin tie vie. Fiilistelen vielä tovin viime vuoden menestyshetkillä – ehkä niillä pärjää kunnes kevätaurinko herättää horroksesta ja patistaa toimimaan?

Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia enintään 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

Artikkelin kuvat: Pixabay

Elämän eväitä pentukurssilta, osa 2

Keväällä alkaneet pentukurssit ovat jo hyvässä vauhdissa. Pentukursseilla opitaan elämää varten. Yhteiselo koiran kanssa on huomattavasti mukavampaa kun omistajan työkalupakista löytyy oikeita välineitä lemmikin kanssa toimimiseen.

Tässä artikkelisarjassa käsitellään jokaiselle pennulle tarpeellisia arkiasioita. Harjoitusten aiheet sopivat myös varttuneemmille koirille, joita ei aikaisemmin ole koulutettu tai joiden omistaja haluaa parantaa koiransa arkikäytöstä.

Vieraan ihmisen käsittely

Koiranomistajan arki helpottuu kun lemmikki totutetaan jo pennusta vieraan ihmisen käsittelyyn. Eläinlääkärin on pystyttävä koskemaan koiraan, jotta tutkimukset ovat mahdollisia. Jos kyseessä on trimmattava rotu, täytyy koiraa pystyä koskettamaan, jotta turkki saadaan hoidettua. Erilaisissa koiraharrastuksissa ryhmään pääsyn edellytyksenä on koira, joka pystyy työskentelemään vieraiden ihmisten ja koirien lähellä ja osoittamaan ryhmäkelpoisuutensa läpäisemällä niinsanotun luoksepäästävyystestin.

Koiranpennun käsittely on helppo aloittaa sylissä. Kun otat koiran syliin, sivele sitä joka puolelta varpaidenvälejä myöten. Pyydä myös muita koiran kanssa päivittäin tekemisissä olevia toimimaan samoin. Kehu pentua, kun se antaa käsitellä itseään. Jatka käsittelyharjoituksia pöydällä niin, että koira seisoo omilla jaloillaan. Nostele tassuja, tutki korvat, hampaat ja silmät jne. Kurkkaa myös hännän alle ja kopeloi koira läpikotaisin. Palkitse koiraa sitä ruhtinaallisemmin, mitä hankalampi harjoitus sille on.

Koiraa käsitellään aina rauhallisesti. Eläin vaistoaa kiireisen ja stressaantuneen ihmisen – eihän sellaisen lähellä ole hyvä olla! Mitä haasteellisemmaksi koet koirasi kanssa käsittelyharjoitukset, sitä tärkeämpää on, että olet itse määrätietoinen ja käyttäydyt rauhallisesti.

Jos pentu pyristelee pois tilanteesta, yrittää käyttää hampaitaan tai heittäytyy muutoin hankalaksi, pysy rauhallisena ja muista, että myös epäonnistuneet käsittelyharjoitukset kartuttavat pennun kokemusvarastoa. Pyri pitämään harjoitukset sellaisina, että pentu selviytyy niistä, voit palkita sen ja teillä molemmilla on harjoituksen jälkeen hyvä mieli.

Tässä käsittelyharjoituksessa pentua palkittiin siitä, että sen kaikki neljä tassua osuivat pöydän pintaan. Vieraan ihmisen käsittely oli tälle yksilölle jo niin tuttua puuhaa, että se meinasi melkein lentoon lähteä!

Lenkkikäytös

Moni ensimmäisen koiran hankkinut on ymmällään, kun pentu ei kävelekään ulkoilutilanteissa suoraan eteenpäin, vaan kieppuu narussa miten sattuu ja kietoo taluttajansa nippuun pyörimällä tämän ympäri.

Kokemattoman koiran kanssa ulkoiltaessa on narun ylemmän pään oltava valppaana. Ei voida olettaa, että koira tietäisi, mitä siltä halutaan jos sitä ei ole sille kerrottu! Ensimmäinen pohdittava ja koiran lähipiirin kanssa keskusteltava asia on se, miten koiran halutaan lenkillä käyttäytyvän. Sääntöjen on syytä olla samat taluttajasta riippumatta.

Ensimmäisen koirani kanssa kamppailin tämän asian kanssa itsekin. Nuorena opiskelijana saatoin useamman kerran viikossa lenkkeillä äitini jääkaapille ja palata sieltä ruokakassi toisessa ja koirantalutin toisessa kädessä. Paluumatka oli hankala, koska koira ei osannut kulkea hallitusti. Harjoittelu alkoi siitä, että päätin koiran kävelevän pientareen puolella ruokakassin ollessa ajotien puoleisessa kädessäni. Aloin palkkaamaan koiraa siitä, kun se pysytteli haluamassani paikassa ja estin sen aikeet esimerkiksi takaani kiertämiseen.

Ohitukset ja häiriöt

Ulkona liikuttaessa on ensiarvoisen tärkeää ennakoida tilanteita. Erityisesti kaupunkiympäristössä tapahtuu monenlaisia asioita lyhyessä ajassa – usein niin, että koira huomaa ne ennen omistajaansa. Jos näet edessäpäin jotakin, mitä ette vielä ole pentusi kanssa valmiita ohittamaan, ennakoimalla ennätät muuttamaan suuntaa tai reittiä.

Varmin tapa opettaa koira häiriintymään ulkopuolisista asioista on reagoida niihin voimakkaasti itse. Varmoin askelin etenevään ihmiseen koira voi luottaa ja tuntea olonsa turvalliseksi. Tulipa vastaan mitä tahansa, kävele eteenpäin määrätietoisin askelin, huomioi koirasi, kannusta ja palkitse sitä oikeanlaisesta käytöksestä.

Tämän artikkelisarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin kontaktia ja sen merkitystä sujuvalle yhteiselolle. Ohitustilanteissa kontakti on ensiarvoisen tärkeä juttu. Kertaa aihe tarvittaessa täältä.

Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

Artikkelin kuvat: Terhi Laine.

Elämän eväitä pentukurssilta, osa 1

Pentukurssien käynnistyminen on varma kevään merkki. Pentukursseilla opitaan elämää varten. Yhteiselo koiran kanssa on huomattavasti mukavampaa kun omistajan työkalupakista löytyy oikeita välineitä lemmikin kanssa toimimiseen.

Tässä artikkelissa käsitellään jokaiselle pennulle tarpeellisia arkiasioita. Harjoitusten aiheet sopivat myös varttuneemmille koirille, joita ei aikaisemmin ole koulutettu tai joiden omistaja haluaa parantaa koiransa arkikäytöstä.

Palkkiot kohdilleen

Pentu oppii nopeasti, mikä toiminta on sille kannattavaa ja mikä ei. Toiminnan kannattavaksi tekee palkkio. Palkkio voi olla esimerkiksi iloinen kehuminen, namipala tai leikkihetki omistajan kanssa.

Palkkiota valittaessa on syytä huomioida, että erilaisten palkkioiden rankinglistan määrittää koira, ei omistaja. Kannattaa siis nähdä hieman vaivaa ja testata, mistä oma pentu eniten pitää.

Pennunomistajan on hyvä muistaa, että myös ihmisen toiminta voi olla koiralle palkkio. Monet omistajaa myöhemmin harmittavat käytökset saavat alkunsa omistajan ajattelemattomasta toiminnasta. Esimerkiksi jos pentu hyppii päin omistajaa saaden tämän huomion, muodostaa ihmisen toiminta koiralle palkkion, jonka takia sen kannattaa toistaa käytöstä.

Aito ilo onnistumisesta on paras kehu koiralle!

Kehu pentua sydämestäsi!

Kun kehut koiraa oikeasta käytöksestä, kehu sitä sydämestäsi! Kuulostaako laiska, monotoninen ”HYYYYYVÄ!” vai iloisesti lirkutettu ”AIVANMAHTAVANTAITAVAPENTU!” sinusta innostavammalta?

Jos naapurisi kuulee kun kehut koiraasi oikeasta käytöksestä, eikä pidä sinua heikkopäisenä, et ole kehunut koiraasi riittävän iloisesti ja kannustavasti!

Kontakti on avain yhteistyöhön

Katsekontakti koiran ja ohjaajan välillä on vähän sama juttu kuin auki oleva puhelinlinja. Viesti kulkee molempiin suuntiin ja kommunikaatio on esteetöntä.

Kontaktia opeteltaessa kannattaa palkita pentu silloin, kun se itse tarjoaa kontaktia ohjaajalleen. Tarkkaile pentuasi arjessa ja opettele poimimaan sen tarjoamat katsekontaktit. Palkitse ja kehu jokaisesta! Koiran ohjaajana pääset jatkossa helpommalla, kun sinun ei tarvitse leikkiä pelleä ja lentokonetta yhtä aikaa saavuttaaksesi koirasi huomion.

Voisi oikeastaan sanoa, että kontaktista ei voi koskaan palkita koiraa liikaa. Hyvinkin korkealla tasolla eri lajeissa olevat koirakot harjoittelevat säännöllisesti kontaktia erilaisissa tilanteissa. Mitä paremmaksi kontakti pentuaikana muodostuu, sitä hedelmällisempi alusta myöhemmälle yhteistyölle on muurattu.

Malli erinomaisesta kontaktista. Kuvan pennulla on ikää 10 viikkoa.

Pentusi halvin henkivakuutus on luotettava luoksetulo!

Luoksetuloharjoittelun tulee alkaa sinä päivänä kun pentu tulee taloon. Usein kasvattaja on rakentanut luoksetulolle pohjan kutsumalla pentuja syömään. ”PENTUPENTUPENTU” on monille nuorille koirille vastustamaton kutsu!

Kätevä hetki treenata luoksetuloa säännöllisesti on ruoka-aika. Pentu syö aluksi neljäkin kertaa päivässä, joten toistoja tulee mukavasti kun harjoituksen muistaa tehdä joka kupillisen kohdalla. Toinen luonteva paikka kutsua koiraa on ennen uloslähtöä. Useimmat koirat pitävät ulkoilusta, joten ulospääsy jo itsessään toimii palkkiona koiralle.

Kun siirryt ulos harjoittelemaan luoksetuloa, hyvä apuväline on pitkä liina tai naru (koiran koosta riippuen). Jos jostain syystä pentu lähteekin vikasuuntaan, saat helposti pysäytettyä sen astumalla narun/liinan päälle.

Luoksetulokutsun tulisi muodostua koiralle ehdottomasti noudatettavaksi asiaksi. Sen takia kutsu koiraasi vain silloin kun olet varma, että se tulee luoksesi.

Seuraavassa artikkelisarjan osassa totutamme koiraa mm. vieraan ihmisen kohtaamiseen ja käsittelyyn sekä otamme askeleita eteenpäin hihnakäytöksen opettelemisessa.

Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

Artikkelin kuvat: Terhi Laine.

Tyytyväinen koira – onnellinen omistaja?

Olen niin iloinen, että olen mukana Eläinkoulutusblogista tutun Jaana Pohjolan (eläinten käytösneuvoja BSc, MSc) luotsaamalla kurssilla Tyytyväinen koira – onnellinen omistaja.

Kun kuulin tästä kurssista ensimmäisen kerran, hyppäsin laakista kattoon! Tuntui, että kurssikuvaus vastasi niin täydellisesti monia ajatuksiani koiran kouluttamisesta, sen kanssa elämisestä ja asioista, jotka vaikuttavat koiran hyvinvointiin. Kurssille oli ihan pakko päästä!

Koiran hyvinvointiin voidaan vaikuttaa mm. kouluttamisella. Esimerkiksi moitteeton hihnakäytös parantaa sekä koiran että omistajan hyvinvointia kun lenkeille on mukava lähteä ja molemmat nauttivat siitä. Kun hihna hymyilee, säästyy sekä koiran kaularanka sekä taluttajan olkapää toistuvilta nykäisyiltä. Koulutuksen lisäksi koiran hyvinvointiin liittyy monta muutakin asiaa.

Koiran lajityypillinen käyttäytyminen kuten myös koiran ja omistajan keskinäinen suhde kuuluvat molemmat kurssin teemoihin. Näistä erityisesti jälkimmäinen puhuttelee minua itseäni kovasti. Olen moneen otteeseen vastaanottanut koulutuskyselyitä saatesanoin: ”Olen seurannut sinua kisoissa ja pidän tavasta, jolla toimit omien koiriesi kanssa. Teidän hyvä suhde näkyy ulospäin.” Kurssilla pääsen paneutumaan koiran ja ihmisen suhteeseen vaikuttaviin asioihin syvällisesti ja se motivoi minua kovasti.

Koiran ja ihmisen hyvä suhde lujittuu yhteisistä kokemuksista. Hyvä suhde helpottaa parin selviytymistä uusissa tilanteissa.

Kilpailevien harrastuskoirien omistajana olen kiinnostunut eläinteni hyvinvoinnista myös siksi, että  koiran kokonaisvaltainen hyvinvointi parantaa oppimistuloksia. Mitä tehokkaammin koirani oppivat, sitä vähemmällä vaivalla minä kouluttajana pääsen kohti tavoittelemiani koulutus- ja kilpailutuloksia.

Ensimmäiseltä kurssikerralta päällimmäiseksi mieleeni jäi, miten tärkeää koiralle on rauhoittuminen. Kyky levätä ja rauhoittua on taito, joka kannattaa opettaa koiralle kuin koiralle, etenkin jos sen kanssa aikoo harrastaa, kilpailla tai vaikka matkustaa mummolaan pitkän matkan taa. Aivan kuten me ihmisetkin, koira väsyy ilman riittävää lepoa.

Rauhoittumista, sen harjoittelua ja merkitystä ei voi kyllin korostaa, sillä asia ei suinkaan ole päivänselvää pässinlihaa ihmisille. Kurssikeskusteluissamme tuli esille myös se, etteivät kaikki koiran omistajatkaan tiedä, mitä kaikkea rauhoittuminen tarkoittaa ja kuinka läheinen asia se on keskittymisen kanssa. Myös ohjaajan osalta.

Koulutustilanteissa kuulee toisinaan ohjaajan tokaisevan koiralleen: ”Keskity!”. Silloin kouluttajan tekisi mieli tokaista sama asia koiran ohjaajalle. Kentän laidalla räplätään mobiililaitteita, vaihdetaan kuulumisia ja keskitytään epäolennaiseen. Siinä ei ole sinänsä mitään pahaa. Karvaisen treenikaverin rauhoittumisen ja levon kannalta on kuitenkin  merkitystä sillä, mitä koira tekee kun ohjaaja ei keskity sen kanssa puuhailuun. Roikkuu narussa energiaansa kuluttaen tietämättä mitä pitäisi tehdä vai lepää häkissä ja lataa akkujaan seuraavaan rupeamaan?

Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

Artikkelin kuvat: Pixabay

 

9 vinkkiä kurakaudesta selviämiseen

Ihana kevät – vai onko sittenkään? Koiranomistajan kammoamat kurakelit ovat saapuneet.  Aurinko paistaa, lumi sulaa vauhdilla ja räystäiltä lirisevät vesinorot.  Ilmassa leijuva katupöly tarttuu turkkiin ja kun aurinko luo säteitään asunnon ikkunasta sisään, tietää totisesti asuvansa eläintaloudessa.

Keräsin kevään kura-ahdistusta helpottamaan vinkkilistan, jonka avulla edes jokunen hiekanjyvänen jää päätymättä olohuoneeseen. Poimi parhaat vinkit käyttöösi heti!

  1. Hanki koiralle kurahaalari ja -tossut. Niiden avulla pysyy turkki siistimpänä, etenkin jos muistat harjata koiran aina ulkoilun jälkeen. Joudut kyllä pesemään tai ainakin huuhtelemaan haalaria ja tossuja, mutta se on usein pienempi paha kuin koko koiran kuuraaminen.
  2. Vältä kaikkein kuraisimpia katuosuuksia. Keväisin metsäpolut säilyvät pisimpään siisteinä, suosi niitä jos haluat pitää lenkkikaverin tassut puhtaana. Jos omistat auton, pakkaa koira mukaan ja aja puhtaammille lenkkeilymaille.
  3. Trimmaa koira lyhyeen turkkiin ennen pahimman rospuuton alkua. Näyttelyintoisille tämä ei ole varteenotettava vinkki, mutta monelle muulle on. Turkin runsaus ja sisään kulkeutuvan hiekan ja roskan määrä ovat melko suoraan verrannollisia toisiinsa. Jos et voi trimmata koko koiraa, siisti ainakin tassut ja tassunpohjat.
  4. Pidä koiran turkki puhtaana. Liasta tahmainen turkki kerää mukaansa huomattavasti enemmän epäpuhtauksia kuin puhdas. Erityisesti pitkäkarvaisia koiria kannattaa kurakaudella pestä useammin, sillä pitkässä turkissa on uskomaton tarttumapinta-ala kaikelle ei-toivotulle. Hoitoainetta kannattaa käyttää. Jos olet allerginen kevään siitepölyille, ahkera koiran pesu on sitäkin hyödyllisempi toimenpide.
  5. Varaa ulko-oven viereen pyyhe tai rätti, jolla voit pyyhkiä karkeimman lian pois jo ennen rappukäytävään/eteiseen menoa. Mikäli asunnon huonejärjestys sen mahdollistaa, kannattaa koira kävelyttää sisälle kylpyhuoneen kautta. Jos sitä mahdollisuutta ei ole, voit varata vadillisen pesuvettä ulko-ovelle samaan tarkoitukseen.
  6. Rajaa koiralle kuivattelutila. Painava hiekka putoaa lattialle, kun koiran turkki kuivuu. Jos olet opettanut koirasi ravistamaan käskystä, pyydä koiraa ravistamaan ennenkuin päästät sen kuivattelutilasta muualle asuntoon.
  7. Anna koiran peuhata lumikasassa ennen sisätiloihin menoa. Lumi on tehokas puhdistaja!
  8. Käytä kotisiivoukseen lattialastaa ja kosteaa riepua. Jos imuroit ahkerasti, nostatat turhaan kaiken pölyn ilmaan. Lastalla voit lakaista suurimmat roskat sivuun, nostaa ne roskikseen ja pyyhkäistä kostealla rievulla loput. Huoneilma puhdistuu oleellisesti tätä tapaa käyttäen.
  9. Muista, että kesä on tulossa. Muutaman kunnollisen sadepäivän jälkeen sekä ilma että kulkuväylät ovat taas puhtaampia. Tämä ON vain väliaikainen vaihe.


Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

Artikkelin kuvat: Pixabay

Näin piristät rally-tokotreenejäsi

Kekseliäiskin koiraharrastaja jää usein jumiin omiin tottumuksiinsa ja toistaa samoja harjoituksia turhan paljon. Ryhmässä treenaavia suuremmassa vaarassa urautua ovat yksinään treenaavat, joilla ei välttämättä ole treenikaveria laisinkaan. Tässä loistoidea myös teille!

Rally-tokon valmennusryhmäläiseni saivat viime viikon kotitehtäväkseen kehitellä omia rally-tokokylttejä. Mitään rajoitteita ei tehtävänannossa ollut, joten mielikuvitus sai laukata valtoimenaan.

Innokkain ryhmäläinen toi mukanaan kokonaista kuusi ihkauutta tehtävää! Kokonaisuudessaan uusia tehtäviä oli yli kymmenen – hulvaton ideointi selvästi motivoi harrastajia.

Tässä Mallan & jackrussellinterrieri Triinen tyylinäyte tehtävästä ”koira eteen, pyörähdys, istu, oikealta sivulle, istu”. Ei muuten ollut ihan helpoimmasta päästä tämä tehtävä. Yhdessä mietimme, miltä kyltti vihjekuvioineen näyttäisi. Jätimme sen kuitenkin piirtämättä ja pysyttäydyimme kirjallisissa ohjeissa.

Katso videolta mallisuoritus.

Kokeiltuaan useampia itse keksittyjä kylttitehtäviä Triinen ohjaaja totesi huvittuneena: ”Me halutaan kisata näillä uusilla kylteillä, täähän osaa nää kaikki hassut temput tosi hienosti!” Niin muuten osasi.

Idearikasta treenikevättä sinulle, lukijani! =)

Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.