Uusi kurssi, uudet kujeet

Näppäimistön ääreltä löytyy Lemmikkipalvelu Koiranpäivien VOI/MES-tason rally-tokovalmennukseen osallistuva noviisikoiraharrastaja, joka treenaa kirkasotsaisella innolla kuusivuotiaan keeshondinsa kanssa ahkerasti (ja usein täysin vääriä asioita). Kerron kuulumisiamme kurssilta säännöllisesti – luvassa on ajatuksia, oivalluksia ja myötä- sekä vastamäkiä.


Alku aina hankalaa, sanotaan, ja niinhän se tällä kertaa olikin. En ollut ehtinyt henkisesti varautua kurssin intensiiviseen aloituskertaan, sillä jouduin syöksymään ensimmäiselle kurssikerralle suoraan työhaastattelusta. Kerta se on ensimmäinenkin, kun saan yhdistää sukkahousut ja nutturakampauksen tuulipukuhousuihin ja treeniliiviin. Tungin lihapullat taskuun ja talutin innosta kieppuvan koiran kentälle.

Meitä odotti kentällä pitkä, kisaratamainen lähtötasotesti. Ennakoin rataan tutustuessani, että runsaslukuiset käännökset aiheuttaisivat meille eniten päänvaivaa – etenkin kun allekirjoittaneella on vahingollinen tapa tehdä ne niin lähellä kylttiä, että koira saa vetää vatsaa sisään yrittäessään pysyä rinnallani. Myöskään oikealla seuraaminen ei varsinaisesti ole vielä sellaisessa terässä, että sitä haluaisin kisaradoilla esitellä.

Pohdin paljon ennen kurssin alkua sitä, mitä oikeastaan toivoin Päivin koutsaamisesta irti saavani. Listasin paperille ylös muutamia ongelmia: yksittäisiä kylttejä, mieltä askarruttaneita ratakoukeroita ja joitakin tekniikka-asioita, joita en osannut selättää itse silkalla härkäpäisellä puurtamisella. Kaikkein kiperin ongelmamme, jonka toivoisin kurssilla jotenkin taklaavani, kytkeytyy kuitenkin nimenomaan ratoihin: Mitä pidemmälle rata etenee, sitä enemmän koira alkaa kuumua, äännellä ja keulia. Loppumetreillä kylttien välinen eteneminen tapahtuu kaikkea muuta kuin kauniissa kontaktissa ja tehtävätkin huiskaistaan läpi puolihuolimattomasti ja pöhisten. Radan loppupäähän sijoitetut vauhdinmuutokset, hypyt tai muut kiihdyttävät kyltit saavat aikaiseksi suoranaisen sekopäähepulin ja ohjaajassa tarpeen vetää treeniliivin kaulus kiinni aina nenään asti ja poistua radalta jonnekin tunnetun sivilisaation ulottumattomiin. Ongelma toistuu identtisenä sekä treeneissä että kisoissa.

Luna teki parhaansa antaakseen ongelmistamme kattavan kuvan myös lähtötasotestissä ja minä avustin parhaani mukaan hutiloivalla ohjauksella. Sain jälkikäteen alleviivata sanan “etukäteisvalmistautuminen” henkisistä muistiinpanoistani. Valmistautumaton ja edelleen työhaastattelua pähkivä omistaja sekä muurahaispöksyinen koira olivat huono yhtälö. Vaikka rutinoituneena suorittajana pikkukeeshond kykeni toimimaan ensimmäisen puolikkaan radasta edes auttavasti, näin jo ensimmäisellä kyltillä sen silmistä, että latinkia oli nyt turhan paljon. Ääntely alkoi jo kolmannella kyltillä peruutuksen yhteydessä, eikä siitä tullut loppua lainkaan. Sain muistutella koiraa seuraamispaikasta yhtenään ja radan loppupäässä Luna protestoi ohjaajansa toimia päättämällä, ettei seisominen maistunut sille tänään lainkaan. Koira ei ole ikinä ennen kieltäytynyt seisomasta/istumasta/makaamasta missään toko- tai rally-tokokisoissa, joten oppia ikä kaikki emännällekin.

Vaikka rata ei antanut ehkä meistä kovinkaan mairittelevaa kuvaa tuoreille kurssikavereille, olin oikeastaan aika tyytyväinen sen päätteeksi. Ongelmia riitti, joten kurssille olisi ainakin tavoitteita ja opeteltavaa! Myös Päivi löysi tekemisestämme paljon parannettavaa – mutta myös paljon sellaista hyvää, jota en ollut tullut itse ajatelleeksi. Olinko esimerkiksi huomannut, kuinka paljon koirani oli kehittynyt peruuttamisessa?

Saimme kotiläksyksi melkoisen kasan treenattavaa, sillä rata ei ollut osaltamme mikään nappisuoritus ja myös sitä seurannut käytösruutu oli kokeiluna aika uusi. Etenkin oikean puolen seuraaminen oli paikoin vielä kömpelöä ja etäisyyteni kyltteihin edelleen aivan naurettavan pieni. Hyvän koiraharrastuskurssin tunnistaa mielestäni siitä, että käytännön oppien lisäksi pureskeltavaa tarjotaan säännöllisesti myös ajatuksille. Konkreettisten treeniohjeiden lisäksi sainkin ennen kaikkea ajateltavaa: mitä minä voisin tehdä taatakseni koiralleni mahdollisimman mukavat olosuhteet radan suorittamiseen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *