Rallylydnad i Norsborg

Olen harrastanut koirieni kanssa yli kaksikymmentä vuotta ja haaveillut vielä jonain päivänä kilpailevani ulkomailla. Kuluneena keväänä huomasin kaipaavani uudenlaisia juttuja itseni haastamiseen ja niin otin ja ilmoitin itseni ruotsalaisiin rally-tokokisoihin.

Valmistautuminen kisareissuun alkoi ruotsin preppauskurssilla nimeltä Rallylydnad regler eli rally-tokosäännöt ruotsiksi. Jo hieman elähtänyt virkamiesruotsini koki uuden tulemisen, kun kevätiltoina istuin sohvan nurkassa alleviivaustussi kourassa tutkimassa sääntöjä. Vaikka ruotsin kielen ystävä olenkin aina ollut, en kuunaan ole niin innolla opiskellut uusia sanoja saati muistanut niitä kertakuulemalta! Opiskeluinnostuksen myötä syntyi myös uusi koulutustuotteeni, Rally-tokoa ruotsiksi! Tästä eteenpäin opetan kurssillani käytännön kokemusta rikkaampana!

Koska Suomella ja Ruotsilla ei ainakaan toistaiseksi ole yhteneväisiä sääntöjä, on suomalaisen kilpailijan aloitettava Ruotsissa alokasluokasta. Suomalaiset säännöt ja kyltit hyvin hallitseva kilpailijakin kokee riittävästi haasteita osallistuessaan alokasluokkaan vieraalla kielellä ja totutusta poikkeavin säännöin. Kaukana kotoa korostuvat lisäksi mm. hyvät kilpailutaidot, joita ovat esim. kisarutiinien hallinta, kilpailupäivän suunnittelu sekä kilpailijan itsensä että koiran levon tarpeen tunteminen.

Aurinkoinen Norsborg Tukholman läänissä toivotti meidät tervetulleiksi kisaan ystävällisten toimihenkilöiden kera. Jo aamulla aurinko paistoi kuumasti ja varjopaikka oli ainut vaihtoehto sijoittaa koira. Mustaturkkiselle kisakaverilleni olin onneksi varannut mukaan häkkituulettimen, viilennysmanttelin ja ison pullon vettä.

Olen huvittuneena seurannut kuvia ja videoita ruotsalaisista rally-tokokisoista jo tovin. Merkillepantavaa niissä ovat suuret, vihreät nurmikentät ja alati paistava aurinko. Tämän havainnon turvin olen muodostanut itselleni mielikuvan, että naapurimaan hannuhanhet kisaavat aina auringossa kylpien ja vehreillä nurmilla! Keväinen kuivuus oli kuitenkin koetellut yhtä lailla länsinaapuria, joten vihreiden nurmien sijasta saimme kilpailla keltaiseksi kuivahtaneella, pissalle tuoksahtelevalla kentällä. Aurinko sentään pysytteli taivaalla, kuten mielikuvissani.

Tuomari ja sihteeri työskentelivät aurinkovarjon suojassa.

Alokasluokka oli suuri, yli 30 koirakkoa! Rotukirjokin oli aikamoinen, kuten rally-tokossa kuuluukin. Minä olin ainut kilpailija partacollien kanssa, kuten niin usein Suomessakin.

Oli onni, että kilpailunumeroni arpoutui keskelle luokkaa. Ennätin nimittäin näkemään useita suorituksia ennen omaani ja seuraamaan natiivien kilpailukäyttäytymistä.

Rataantutustumisessa piinasin tuomaria kysymällä tarkentavia kysymyksiä ontuvalla muminsvenskallani, mutta niin vaan sain kysymyksiini asialliset vastaukset ja vieläpä ymmärsin ne! Päällimmäiseksi mieleen jäi se, että vaikka Ruotsissa maalikyltille saavuttaisiin juoksussa, on kehästä poistuttava (eli maalikyltiltä edettävä eteenpäin) normaalissa käynnissä. Tällaisen jäynän oli tuomarimme radalle sijoittanut.

Muutakin muistettavaa radalla oli. Mukana oli tehtäviä, joita suomalaisessa rally-tokossa ei ole laisinkaan. Tällaisia olivat esimerkiksi ”istu-seiso-liikkeelle”, ”koira kiertää ohjaajan ympäri” ja hitaassa käynnissä suoritettu ”270 vasempaan”-käännös.

Ruotsissa kehään mennään vasta kun tuomari on antanut luvan. Lähtökyltillä otetaan perusasento ja sitten jatketaan matkaa oma-aloitteisella lähdöllä startaten. Oli juhlallista, kun tuomari puhutteli kilpailijaa nimeltä ja toivotti tervetulleeksi kilpailemaan. Aika kätevä tapa muuten varmistaa, että lähdössä on oikea koirakko!

Taimi lähti radalle kieli pitkällä roikkuen ja epätavallisen laiskan oloisesti. Edellisen päivän laivamatka ja yö hotellissa väsytti sitä selvästi, eikä 28-asteinen hellepäivä helpottanut tilannetta. Pelkäsin kuollakseni koko radan ajan, että karvamoppini lyyhistyy kentälle! Maaliin asti kuitenkin tassuttelimme – ja kehänauhakin muistettiin ylittää oikeassa askellajissa! Lopputuloksemme kilpailussa oli 7. sija pistein 88/100. Hyväksytty tulos oli matkan tavoite hauskanpidon lisäksi – molemmat tavoitteet saavutettiin!

Matkakumppani-dogsitter-valmentajani Katja totesi paluumatkalla osuvasti, että ”ei tää  mikään aloittelijan kisareissu ole”. Kokeneena kilpailijana oli hauska tutustua erilaiseen kilpailuympäristöön, mutta kyllä olisi tullut hutera olo monessa kohtaa, jos olisi vielä pitänyt jännittää, miten oma koira suorittaa tehtävät tai kisarutiini muutoin ei olisi ollut kunnossa.

Monessa mukana ollut Taimi matkusti laivalla kuin vanha tekijä ja keräsi kansainvälistä ihailijajoukkoa ympärilleen.

Kuten koiran kanssa kilpaileminen aikoinaan, vei tämäkin harrastuksen muoto minut kerralla mennessään. Seuraava reissu on jo varattu, tällä kertaa hieman Tukholmasta pohjoiseen suuntautuen. Josko siellä sitten se vihreä nurmikin on nähtävillä…?

Kenelle suosittelen kisaretkeä naapurimaahan?

  • sinulle, joka haluat yhdistää lomailun ja kisaamisen
  • sinulle, joka selviät jollakin tapaa ruotsin kielellä
  • sinulle, joka etsit uusia kokemuksia
  • sinulle, joka kaipaat tuoreita ajatuksia koiraharrastukseesi
  • sinulle, joka kaipaat tapoja haastaa itsesi

Artikkelin kuvat: (c) Päivi Nummi/Katja Tuominen

Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia enintään 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *