Aihearkisto: Hyvinvointi

Tyytyväinen koira – onnellinen omistaja?

Olen niin iloinen, että olen mukana Eläinkoulutusblogista tutun Jaana Pohjolan (eläinten käytösneuvoja BSc, MSc) luotsaamalla kurssilla Tyytyväinen koira – onnellinen omistaja.

Kun kuulin tästä kurssista ensimmäisen kerran, hyppäsin laakista kattoon! Tuntui, että kurssikuvaus vastasi niin täydellisesti monia ajatuksiani koiran kouluttamisesta, sen kanssa elämisestä ja asioista, jotka vaikuttavat koiran hyvinvointiin. Kurssille oli ihan pakko päästä!

Koiran hyvinvointiin voidaan vaikuttaa mm. kouluttamisella. Esimerkiksi moitteeton hihnakäytös parantaa sekä koiran että omistajan hyvinvointia kun lenkeille on mukava lähteä ja molemmat nauttivat siitä. Kun hihna hymyilee, säästyy sekä koiran kaularanka sekä taluttajan olkapää toistuvilta nykäisyiltä. Koulutuksen lisäksi koiran hyvinvointiin liittyy monta muutakin asiaa.

Koiran lajityypillinen käyttäytyminen kuten myös koiran ja omistajan keskinäinen suhde kuuluvat molemmat kurssin teemoihin. Näistä erityisesti jälkimmäinen puhuttelee minua itseäni kovasti. Olen moneen otteeseen vastaanottanut koulutuskyselyitä saatesanoin: ”Olen seurannut sinua kisoissa ja pidän tavasta, jolla toimit omien koiriesi kanssa. Teidän hyvä suhde näkyy ulospäin.” Kurssilla pääsen paneutumaan koiran ja ihmisen suhteeseen vaikuttaviin asioihin syvällisesti ja se motivoi minua kovasti.

Koiran ja ihmisen hyvä suhde lujittuu yhteisistä kokemuksista. Hyvä suhde helpottaa parin selviytymistä uusissa tilanteissa.

Kilpailevien harrastuskoirien omistajana olen kiinnostunut eläinteni hyvinvoinnista myös siksi, että  koiran kokonaisvaltainen hyvinvointi parantaa oppimistuloksia. Mitä tehokkaammin koirani oppivat, sitä vähemmällä vaivalla minä kouluttajana pääsen kohti tavoittelemiani koulutus- ja kilpailutuloksia.

Ensimmäiseltä kurssikerralta päällimmäiseksi mieleeni jäi, miten tärkeää koiralle on rauhoittuminen. Kyky levätä ja rauhoittua on taito, joka kannattaa opettaa koiralle kuin koiralle, etenkin jos sen kanssa aikoo harrastaa, kilpailla tai vaikka matkustaa mummolaan pitkän matkan taa. Aivan kuten me ihmisetkin, koira väsyy ilman riittävää lepoa.

Rauhoittumista, sen harjoittelua ja merkitystä ei voi kyllin korostaa, sillä asia ei suinkaan ole päivänselvää pässinlihaa ihmisille. Kurssikeskusteluissamme tuli esille myös se, etteivät kaikki koiran omistajatkaan tiedä, mitä kaikkea rauhoittuminen tarkoittaa ja kuinka läheinen asia se on keskittymisen kanssa. Myös ohjaajan osalta.

Koulutustilanteissa kuulee toisinaan ohjaajan tokaisevan koiralleen: ”Keskity!”. Silloin kouluttajan tekisi mieli tokaista sama asia koiran ohjaajalle. Kentän laidalla räplätään mobiililaitteita, vaihdetaan kuulumisia ja keskitytään epäolennaiseen. Siinä ei ole sinänsä mitään pahaa. Karvaisen treenikaverin rauhoittumisen ja levon kannalta on kuitenkin  merkitystä sillä, mitä koira tekee kun ohjaaja ei keskity sen kanssa puuhailuun. Roikkuu narussa energiaansa kuluttaen tietämättä mitä pitäisi tehdä vai lepää häkissä ja lataa akkujaan seuraavaan rupeamaan?

Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

Artikkelin kuvat: Pixabay

 

9 vinkkiä kurakaudesta selviämiseen

Ihana kevät – vai onko sittenkään? Koiranomistajan kammoamat kurakelit ovat saapuneet.  Aurinko paistaa, lumi sulaa vauhdilla ja räystäiltä lirisevät vesinorot.  Ilmassa leijuva katupöly tarttuu turkkiin ja kun aurinko luo säteitään asunnon ikkunasta sisään, tietää totisesti asuvansa eläintaloudessa.

Keräsin kevään kura-ahdistusta helpottamaan vinkkilistan, jonka avulla edes jokunen hiekanjyvänen jää päätymättä olohuoneeseen. Poimi parhaat vinkit käyttöösi heti!

  1. Hanki koiralle kurahaalari ja -tossut. Niiden avulla pysyy turkki siistimpänä, etenkin jos muistat harjata koiran aina ulkoilun jälkeen. Joudut kyllä pesemään tai ainakin huuhtelemaan haalaria ja tossuja, mutta se on usein pienempi paha kuin koko koiran kuuraaminen.
  2. Vältä kaikkein kuraisimpia katuosuuksia. Keväisin metsäpolut säilyvät pisimpään siisteinä, suosi niitä jos haluat pitää lenkkikaverin tassut puhtaana. Jos omistat auton, pakkaa koira mukaan ja aja puhtaammille lenkkeilymaille.
  3. Trimmaa koira lyhyeen turkkiin ennen pahimman rospuuton alkua. Näyttelyintoisille tämä ei ole varteenotettava vinkki, mutta monelle muulle on. Turkin runsaus ja sisään kulkeutuvan hiekan ja roskan määrä ovat melko suoraan verrannollisia toisiinsa. Jos et voi trimmata koko koiraa, siisti ainakin tassut ja tassunpohjat.
  4. Pidä koiran turkki puhtaana. Liasta tahmainen turkki kerää mukaansa huomattavasti enemmän epäpuhtauksia kuin puhdas. Erityisesti pitkäkarvaisia koiria kannattaa kurakaudella pestä useammin, sillä pitkässä turkissa on uskomaton tarttumapinta-ala kaikelle ei-toivotulle. Hoitoainetta kannattaa käyttää. Jos olet allerginen kevään siitepölyille, ahkera koiran pesu on sitäkin hyödyllisempi toimenpide.
  5. Varaa ulko-oven viereen pyyhe tai rätti, jolla voit pyyhkiä karkeimman lian pois jo ennen rappukäytävään/eteiseen menoa. Mikäli asunnon huonejärjestys sen mahdollistaa, kannattaa koira kävelyttää sisälle kylpyhuoneen kautta. Jos sitä mahdollisuutta ei ole, voit varata vadillisen pesuvettä ulko-ovelle samaan tarkoitukseen.
  6. Rajaa koiralle kuivattelutila. Painava hiekka putoaa lattialle, kun koiran turkki kuivuu. Jos olet opettanut koirasi ravistamaan käskystä, pyydä koiraa ravistamaan ennenkuin päästät sen kuivattelutilasta muualle asuntoon.
  7. Anna koiran peuhata lumikasassa ennen sisätiloihin menoa. Lumi on tehokas puhdistaja!
  8. Käytä kotisiivoukseen lattialastaa ja kosteaa riepua. Jos imuroit ahkerasti, nostatat turhaan kaiken pölyn ilmaan. Lastalla voit lakaista suurimmat roskat sivuun, nostaa ne roskikseen ja pyyhkäistä kostealla rievulla loput. Huoneilma puhdistuu oleellisesti tätä tapaa käyttäen.
  9. Muista, että kesä on tulossa. Muutaman kunnollisen sadepäivän jälkeen sekä ilma että kulkuväylät ovat taas puhtaampia. Tämä ON vain väliaikainen vaihe.


Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

Artikkelin kuvat: Pixabay

Kenen etua ajattelet?

Pari päivää sitten jouduin raskain mielin saattelemaan vanhimman koirani Konstan ikivihreille niityille ja metsäpoluille. Halusin säästää suurella sydämellä palvelleen harrastuskoirani hetkeltä, jona se ei olisi enää itse päässyt liikkumaan, olisi lakannut syömästä tai sen iloisesta pompahtelusta olisi ollut liian pitkä aika.

Olemme nyt suurten kysymysten äärellä.

En ikinä voi unohtaa sitä päivää, kun haaveilemani partispentu ilmentyi sylissäni yönmustana pysähtymättömänä pallona, joka puri lakkaamatta käsiäni ja yritti kiipeillä olkapäilläni koko kotimatkan.

Lemmikkiä ottaessaan ihminen sitoutuu elämänmittaiseen yhteiseen matkaan. Tuo matka tulee jonakin päivänä päättymään,  tavallisimmin eläinlääkärin myötävaikutuksesta. Kun pentu saapuu perheeseen, tuntuvat lemmikistä luopumiseen liittyvät asiat kaukaisilta.  Uudesta elämästä ja perheenjäsenestä iloitseminen täyttää kaiken tilan ja hyvä niin.

Elämä koiran kanssa on vertaansa vailla, useamman koiran kanssa moninkertaisesti antoisaa. Konsta saapui aikoinaan kolmanneksi koiraksi laumaan, jonka ohjaksia pitelivät jo seniori-iän saavuttaneet x-rotuiseni. Luotettavien ja varmatassuisten toverien seuraan oli helppo lyöttäytyä. Oli aina joku, jonka askelia seurata. Laumassa vallitsi harmonia.

Meidän ihmisten tapaan myös koirat ovat yksilöitä. Siinä missä yksi tykkää touhuta paljon itsekseen, kaipaa toinen alati sosiaalista kanssakäymistä ja on seurallisempi tapaus. Koirien tapauksessa voimme jossain määrin vaikuttaa asioihin koulutuksella, mutta eläimen synnynnäisiä ominaisuuksia emme pysty muuttamaan. Geenien valta on vankkumaton.

Konsta oli aina hyvin ylpeä uusista oppimistaan asioista.

Kun kolmen koiran laumastani vanhimmat olivat siirtyneet ajasta ikuisuuteen ja ruokakuppirivistöä täydentämään tassutelleet karvakaverit varttuivat, aloin huomaamaan laumassa säröilyä. Asiat eivät enää sujuneet yhtä mutkattomasti kuin aikaisemmin ja uusista tulokkaista toinen olikin keskimääräistä tiukemmilla tahtotiloilla varustettu.

Kaikki koirat eivät ole sitä tyyppiä, joka laumajärjestyksen muuttuessa ottavat niinsanotusti homman haltuun pelkällä karismallaan. Konstasta näki, ettei sillä ollut haluja maanantaipalaverien pitoon sen enempää kuin pyrkyrialaisen palauttamiseen takaisin maan pinnalle. Jo pentulaatikossa se oli tallaillut omia polkujaan muiden nauttiessa maitobaarin antimista. Konsta piti valtavasti olostaan omassa rauhallisessa  kuplassaan.

Arki vaati yhä tarkempaa pelisilmää meiltä kaksijalkaisilta. Pieni, mutta sisukas Konsta ei kuitenkaan antanut nuorempiensa hyppiä silmille ja oli tarvittaessa valmis myös puolustamaan kuplaansa. Riittämättömyyden tunne valtasi mielen joinakin pimeinä iltoina, mutta vastuuni kantavana koiranomistajana en missään kohtaa harkinnut yhdestäkään koirastani luopumista.

Kun siskoni  koirattomien vuosiensa jälkeen varovasti ehdotti, josko koira muuttaisi eläkepäivikseen hänen huomaansa, päätin antaa molemmille mahdollisuuden. Oli sykähdyttävää huomata, miten vanha koira silminnähden nautti emeritusarvostaan maaseudun rauhassa.

Konstalle oli lottovoitto päästä ainoaksi koiraksi talouteen, jossa se sai elää täysin omien aikataulujensa mukaan. Kukaan tai mikään ei horjuttanut sen asemaa suurimpana, kauneimpana ja rakastetuimpana perheenjäsenenä. Kun ensimmäisen kerran tapasin Konstan uudessa kodissaan, se vilkaisi ohimennen minuun ja tassutteli määrätietoisesti uuden emäntänsä perässä. Voisi sanoa, että vakka oli löytänyt kantensa.

Konsta kurakelin lenkillä rauhallisissa maalaismaisemissa.

Tilanne sysäsi minut pohtimaan koiran omistamisen ja lemmikin kanssa elämisen syvempiä merkityksiä. Konsta suorastaan puhkui tyytyväisyyttä ja sellaista rauhallisuutta, jota en siinä kotioloissa ollut havainnut. Sen turkki alkoi vahvistua ja siskoni kertoi, miten he yhdessä Konstan kanssa opettelivat uusia asioita, kuten esimerkiksi sitä, lähdetäänkö kotiovelta postilaatikon suuntaan vai toisaalle. Stressi oli poistunut.

Kokemukseni perusteella koira voi olla näennäisesti ookoo elinympäristössään, mutta kun oikeat asiat muuttuvat oikeaan suuntaan, puhkeaa koko paketti aivan uuteen loistoonsa. Olen joskus kokenut huonoa omaatuntoa ajatellessani, että jonkun toisen koira olisi onnellisempi erilaisella omistajalla tai toisenlaisessa elinympäristössä. Huoli pois, tässä piilee totuus.  Olen kokenut sen itse.

Muistan Cesar Millanin sivunneen luennollaan aihetta eläinten ja ihmisten erilaisista energiatasoista ja niiden yhteensopivuuksista. Maanläheinen kuvaus siitä, miten ekstrovertti koiranomistaja voi räiskähtelyllään olla täysin väärä omistaja matalaenergiselle koiralleen, teki etupenkin hörökorvaiseen kuulijaan suuren vaikutuksen.

Tieto lisää tuskaa. Usein myös ajattelu tekee niin. Luopumisen tuska ja suru ovat ylläni oman aikansa. Jonakin päivänä ja joitakin pohdiskelevia tekstejä myöhemmin tulee hetki, jolloin ymmärrän Konstan merkityksen opettajanani viimeisen neljäntoista vuoden aikana. Asiat eivät aina ole olleet helppoja kohdata, mutta kun suuria siirtoja on tehty koiran etu edellä, on lopputulos ollut paras mahdollinen.

Kenen etua sinä ajattelet?

 

Eroahdistuksen ehkäisyvinkit

Koira on laumaeläin, joka kiintyy kotiväkeensä. Kun kotiväki poistuu päivän askareisiinsa, on koiralla tylsää ja yksinäistä.

Eroahdistukseksi kutsutaan ilmiötä, jossa koira stressaantuu yksinjäämisestä ja alkaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla. Tavallista on ääntely, paikkojen rikkominen, tarpeidenteko sisälle ja niin edelleen. Kaikki tämä on omistajan kannalta ongelmallista käytöstä. Usein naapureidenkin.

Mitä koiranomistaja voi tehdä ehkäistäkseen eroahdistusta?

1. Opeta koira olemaan yksin. Riippumatta koiran iästä se täytyy opettaa olemaan yksin. Yksinolon taitoa ei ole koiraan asennettu ennalta. Pennun kanssa tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta myös vanhempi koira saattaa tarvita totuttelua yksinoloon esimerkiksi kodinvaihdon tai muuton yhteydessä. Kesäloma mökillä pennun kanssa on varmasti mukava aloitus yhteiselle taipaleelle, mutta aikaa täytyy varata myös kaupunkikotiin ja yksinoloon totuttamiseen.

2. Jätä koiralle virikkeitä. Kun koira jää yksin, jätä sille turvallisia virikkeitä. Tylsyys kaikkoaa kun koiralla on tekemistä.  Askartele wc-paperihylsyistä namipiiloja, tarjoa koiralle turvallisia leluja yksinolon ajaksi jne. Useimmiten koiran vireystila laskee noin puolen tunnin kuluttua yksinjäämisestä.

3. Huolehdi koiran perustarpeista ennen lähtöäsi. Nälkäinen koira, jota ei ole käytetty asioillaan hetkeen aikaan stressaantuu takuuvarmasti helpommin kuin se, joka on saanut tehdä reippaan lenkin ja nauttinut aamiaisensa ajallaan ennen yksinjäämistä. Täydellä massulla unet maistuvat ja on rauhaisaa odotella isäntäväkeä kotiin. Jos koira on kovin energinen, lisäväsytä sitä aivovoimistelulla, älä fyysisellä rasituksella (jäät aina toiseksi).

4. Katso peiliin. Liian moni koiranomistaja tekee lähdöstään ja paluustaan suuren numeron. ”Voiäitin/iskänpikkumussukkamitensinänyttämänkinpäivänpärjäät?”.  Lässyttäminen koiralle ei tässäkään tapauksessa auta, päinvastoin. Koira ihmettelee, mitä kummaa nyt tapahtuu kun omistaja käyttäytyy noin ja ahdistus yksinjäämisestä kasvaa. Kun sanon, että eroahdistus ilmenee usein koiran omistajissa pahempana kuin koirissa, en vitsaile. Ryhdistäydy!

5. Luo rauhalliset rutiinit. Sen sijaan, että teet näyttäviä lähtöjä ja kotiinpaluita, anna koiran olla. Ulko-oven käymisen ei tarvitse olla mikään juttu, vaan ihan yhtä tyhjänpäiväinen asia (koiralle) kuin kahvinkeitto. Koirat rakastavat rutiineita ja kun opetat koirasi tiettyyn kaavaan kotoalähdön ja -paluun kanssa, ei ongelmia synny. Koirat eivät varsinaisesti pidä yllätyksistä ja ohjelmanumeroista.

Esimerkki. Kuvan nuorelle koiralle on opetettu, että kotiväen lähteminen tarkoittaa namin saamista. Kun lähtönamista on rakennettu oikeanlainen rutiini koiralle, se asettuu tuttuun palkitsemispaikkaansa jo hyvissä ajoin odottamaan, josko isäntäväki voisi ystävällisesti poistua ja tarjota joka-aamuisen herkkupalan. Jos katsot kuvaa tarkkaan, voit havaita koiran rauhallisen olemuksen. Todennäköisesti tämä koira valkkaa talon parhaan unipaikan kunhan on herkkunsa saanut.

”Siirryin tähän odottelemaan
koska lähdet.  Sit mä saan sen herkun.”

HUOM! Vaikeissa ja pitkälle edenneissä eroahdistustapauksissa kannattaa viipymättä ottaa yhteys ongelmakoirakouluttajaan ja/tai koiran käytösongelmiin perehtyneeseen eläinlääkäriin. Apua on saatavilla!

Kuvat: Pixabay, Sanna Rajala.

 

Kiitollisena vuodesta 2016

Vuosi numerolla 2016 lähenee loppuaan. Tässä vaiheessa vuotta on hyvä pysähtyä hetkeksi fundeeraamaan, mitä vanha vuosi mahtoi jättää jälkeensä, mitä siltä opimme, mitä  otamme mukaamme tulevaan vuoteen ja mistä ehkä haluamme luopua.

Jos haluaa aloittaa uuden vuoden hyvillä mielin, voi esimerkiksi laatia listan, mistä kaikesta vanhan vuoden tuomasta on kiitollinen. Kiitollisuus elämän pienistä ja suurista asioista kantaa tutkitusti hedelmää: kiitolliset ihmiset ovat onnellisempia ja heillä on parempia ihmissuhteita.

Työterveyslaitoksen julkaisemassa verkkolehdessä tutkimusprofessori Jari Hakanen on käsitellyt kiitollisuutta. Hän nimittää kiitollisuutta osuvasti mielensähyvittäjän polttoaineeksi.

Kiitollisuutta luonnehditaan pysyväksi tavaksi suhtautua elämään, ihmisiin ja itseensä. Se on myös taito, jota voi harjoitella ja parantaa.”, sanoo Hakanen artikkelissaan. Suositeltavia tapoja hyvinvoinnin ja onnellisuuden lisäämiseen ovat artikkelin mukaan mm. kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen ja kiitollisuuskirjeen kirjoittaminen.

Kukapa ei haluaisi lisätä omaa hyvinvointiaan ja onnellisuuttaan kun siihen on näin helppo ja kätevä tapa? Minä ainakin kokeilen heti!

Vuoden 2016 päättyessä olen kiitollinen mm. seuraavista asioista:

  • sain elää terveenä koko vuoden (pikkukremppoja en muistele)
  • sain mahdollisuuden tarttua itselleni uusiin asiohin, kokeilla ja oppia
  • elämä toi eteeni uusia ihania ihmisiä
  • onnistuin useasti vuoden aikana ja huomasin olevani hyvä
  • opin vastaanottamaan positiivista palautetta
  • opin päästämään irti asioista, jotka eivät ole enää ajankohtaisia minulle
  • minulla on maailman ihanimmat lempparivillasukat!

Hyvää ja kiitollista vuodenvaihdetta teille kaikille! <3

 

 

 

 

 

Raikkaita tuulahduksia

Marraskuun synkeissä illoissa on omat riemunsa. Voi vaikka käpertyä sohvalle miettimään, miten pienillä asioilla onkaan suuri merkitys arjessamme. Ystävälliset eleet ja toisen huomioiminen eivät koskaan mene pois muodista. Elämääni osui viime viikolla useita pieniä sykähdyttäviä hetkiä. Sellaisia, jotka tuntuvat hyvänä olona pitkään.

Kaupan kassajonossa kahvimaitoa hakiessani rouva edessä toteaa: ”Mene sinä ensin kun sinulla on vain tuo.” Hämmentyneenä tottelen päättäväisen rouvan viittomakieltä ja siirryn hänen edelleen. ”Kiitos”, sanon hänelle hymyillen. Rouvan vastahymy kertoo, että ilo oli oikeastaan kokonaan hänen puolellaan.

Terveyskeskuksen aulassa vanhempi herrasmies pähkäilee ääneen, mitenpäin se Kela-kortti siihen automaattiin oikein laitettiinkaan. Nuori nainen nousee tuolistaan ja menee auttamaan. ”Laittakaa se viivakoodipuoli ylöspäin ja odottakaa piippausta”. Miehen kasvoilla on helpottunut ilme kun homma viimein onnistuu. Nuori nainen tarjoaa miehelle istumapaikkansa ja jää juttelemaan tämän kanssa ilmoittautumisautomaatista, jonka käyttö ei hänellekään aina ole ihan simppeliä.

Myymälän pihaan ajaa auto, jota en tunnista kanta-asiakkaani ajoneuvoksi. Riennän ulos ja tervehdin iloisesti. Jostain auton takaa kuuluu reipas tervehdys. Asiakas astuu sisään myymälään ja etsii hymyillen ostoslistansa. Samalla kun etsin hänen toivomiaan tuotteita hyllystä, juttelemme niitä näitä. Tästä ihmisestä säteilee niin paljon positiivista energiaa, että sitä näkyy riittävän jaettavaksikin. Tuntuu kuin myymälässä paistaisi aurinko!  Kuin huomaamattani tarjoan hänelle palvelua, joka ei tottavie kuulu toimialaan eikä edes laskutettavien asioiden joukkoon. Mikä minuun meni?

Se oli raikas tuulahdus talvi-illassa!

Muistitko siirtää kelloa?

Viime yönä se taas tapahtui, nimittäin kellojen siirto. Siirryimme tuntia lähemmäs kesää, tässä tapauksessa ajassa taaksepäin.

Keskustelu kellojen siirron typeryydestä on noussut jo kansalaisaloitteenkin tasolle. Viisareiden veivaamista eestaas pidetään turhana touhuna ja siitä olen kyllä ihan tismalleen samaa mieltä.

Jos jotakin hyvää niin talviaikaan siirtyminen antaa kosteankoleaan lokakuiseen sunnuntaiaamuun tunnin lisäaikaa.

Sillä ajalla sitä voi vaikka ihmetellä itseksensä, miten me ihmiset olemme erilaisia. Moni kertoo, että menee parikin viikkoa, ennenkuin unirytmi taas palautuu ennalleen kellojen siirron jälkeen. Itse olen siitä onnellinen, että nukun yleensä hyvin – ja pitkään. Yksi kellojen siirto sinne tai tänne ei unirytmiäni hetkauta.

Uusin iLaitteeni päivitys toi mukanaan käyttökelpoisen ominaisuuden: unikellon! Voin määritellä ajat, jolloin haluan mennä nukkumaan ja herätä. Sovellus muistuttaa minua haluamallani varoitusajalla, milloin tulisi ryhtyä iltatoimiin, jos mielin olla nukkumassa suunnittelemaani aikaan.

Olen selvinnyt koko tähänastisen elämäni ilman unikellosovellusta. Yhden asian olen siltä kuitenkin oppinut. Kun menee aikaisin nukkumaan, herää aikaisin – ja pirteänä. Miten yllättävää?! Tällainen iltainspiroitujakin on löytänyt elämästään ihan uusia ulottuvuuksia muuttamalla totuttuja tapojaan toisenlaisiksi.

Mitäpä jos sinäkin kokeilisit?

Hyvinvointia kädestä suuhun

Eräänä lokakuisena lauantaina löysin itseni aivan uudenlaisen harrastuksen parista. Kun Pirkan opiston kurssiohjelma loppukesästä kolahti postilaatikkoon, bongasin sieltä kurssin nimeltä Gluteenitonta leipää.

Alkuvuodesta olin kovasti ihmetellyt ajoittaisia nivelkipuja erityisesti sormieni nivelissä. Kipu ei ollut kovaa, mutta sen verran se haittasi arkielämää, että aloin pohtimaan sen syitä. Luottolääkärini Googlen avulla sain selville, ettei olisi mitenkään ihmeellistä, jos nivelkivut johtuisivat viljoista, eritoten gluteenista.

Päätin tehdä itselläni ihmiskokeen ja jätin kaikki viljat pois ruokavaliostani neljäksi viikoksi. Kesti viikon verran ja käteni olivat kivuttomat. Oireiden poistuminen oli riittävän selvä merkki siitä, että oikealla tiellä ollaan. Siitä alkoi gluteenia karttava elämäni.

En ole keittiöihminen sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta haluni syödä puhdasta ruokaa mahdollisimman vähillä lisäaineilla sai minut innostumaan leipäkurssista. Kurssille todella kannatti mennä, sillä sieltä sai valtavan tietopläjäyksen mm. erilaisista raaka-aineista. Parasta kurssilla oli se, että pääsimme sekä omin käsin tekemään leipomuksia että maistelemaan toistemme aikaansaannoksia. Siinä muuten oli tohinaa, kun keittiössä touhusi kuusitoista naista samaan aikaan!

Gluteenittomaan pizzapohjaan tuli mm. riisi- ja kikhernejauhoa.
Gluteenittomaan pizzapohjaan tuli mm. riisi- ja kikhernejauhoa.

Tässä lyhyesti kurssin tärkeimpiä oppeja ja oivalluksia itselleni:

  • gluteenittomia taikinoita pitää vatkata kunnolla, jotta lopputulos olisi kuohkea (hyvä sähkövatkain tai yleiskone ovat korvaamattomia)
  • puhtaita jauhoja kannattaa suosia, sillä jauhoseokset sisältävät usein lisäaineita
  • erilaiset jauhot imevät eri tavalla vettä eli jos tuunaat, tarkista aina taikinan koostumus ennen paistamista
  • gluteenittomiin leipiin kannattaa lisätä kuitua, esimerkiksi siemeniä
  • maitotuotteet lisäävät lopputuloksen kuohkeutta, kannattaa siis lisätä leipätaikinaan esim. maitorahkaa tai piimää
  • koska gluteenittomasta aineksesta puuttuu sitko, käytetään gluteenittomassa leivonnassa apuaineita (ksantaani ja psyllium)
  • gluteenittomat taikinat kohotetaan vain kerran

Sen verran innostuin kurssista, että heti seuraavana päivänä pääsi testiin Lidlin oranssissa paketissa myytävä vaalea leipäjauhoseos. Jääkaapista sattui löytymään vajaa purkillinen maitorahkaa, joten lähdin ensi töikseni tuunaajan tielle. Lopputulos oli mielestäni erinomainen, leivästä tuli rapeakuorinen ja sisältä mehevä.

Ei minusta leipä- ja pullahiirtä taida tämänkään kokemuksen jälkeen tulla, mutta osaanpahan jatkossa loihtia gluteenittomia herkkuja tarpeen tullen. Eniten olen kyllä onnellinen siitä, että tulevat jouluni ovat pelastetut – taatelikakku on nimittäin ihan ehdoton juttu minun joulussani!

Nettiä selatessani löysin monipuolisen reseptikokoelman. Taidankin kutsua ystävän teelle niin saan hyvän syyn testata paria juttua…

 

Ajatusten raksalla

Viime lauantaina minulla oli ilo osallistua Anne Talvitien luennolle, jonka otsikkona oli lyhyesti Kilpailujännitys. Eläväinen ja ammattitaitoinen luennoitsija kehotti kuulijoitaan opettamaan luennon asioita jollekulle, jotta oppisimme paremmin. Koska opin parhaiten kirjoittamalla, päätin jakaa oppimaani teille, rakkaat blogini lukijat!

Halusin mennä kuuntelemaan Annea, sillä olin kuullut erinomaista palautetta hänen aikaisemmasta luennostaan. Arvelin saavani luennolta vinkkejä, joiden avulla voisin auttaa asiakkaitani pääsemään eroon suoritusta haittaavasta kilpailujännityksestä. Toivoin myös, että saisin luennolta vinkkejä omaan tekemiseeni. Hassu ominaisuuteni on onnistua kisoissa ja epäonnistua treeneissä, mikä luonnollisesti on omiaan latistamaan treeni-intoani.

Puhumme itsellemme noin 60 000 sanaa päivässä. Kyllä –  tätä lukiessasi käyt sisäistä keskustelua itsesi kanssa siitä, voiko tämä luku oikeasti olla totta. On se. Kun sisäisen puheen määrä on näinkin valtaisa, on suuri merkitys sillä, minkälaisia asioita itsestämme itsellemme kerromme ja uskomme.

Meillä jokaisella on historiamme niin kilpailuiden kuin muidenkin koitosten suhteen. Aina ei ole välttämättä mennyt hyvin, mutta historia ei saa määritellä tulevaisuuttamme!  Jos niinsanottu kertova minä muistuttelee meitä siitä, että ”tässä hallissa olet aina epäonnistunut”, on tällainen ajatus potkittava pois ja äkkiä. Tilalle on kirjoitettava sellaisia uusia ajatuksia, joita haluamme kilpailun alla kuulla. Tätä uudelleenkirjoitusta kutsutaan ajatusten rakenteiden muokkaamiseksi.

Luentomuistiinpanoja.
Anne muistutti, että jos tukeudumme kertovan minän tarinoihin epäonnistuneista suorituksista, ovat mahdollisuutemme tulevaisuuden kisakentillä vain pieni pläntti todellisista kyvyistämme. Mentaalivalmennuksen idea on muokata kilpailijan olotilaa kevyemmäksi ja näin laajentaa menestymisen mahdollisuuksia kilpailuissa.

Luennolta ehkä parhaiten jäi mieleeni se, että jännityksemme ei kohdistu suoraan kilpailuun, tilanteeseen, asiaan tai ihmiseen vaan siihen merkitykseen, jonka sisäinen tarinankertojamme sille antaa. Jos esimerkiksi jännitämme tietyn henkilön läsnäoloa, emme varsinaisesti jännitä kyseistä ihmistä vaan sitä merkitystä, tunnetta tai ajatusta, jonka hänen läsnäolonsa meille aiheuttaa.

Kuulijoita kehotettiin luennolla miettimään, missä kohtaa kehoa jännitys tuntuu. Jännityksen koko, väri, materiaali ovat asioita, joita jännityksestä kärsivän kannattaa pohdiskella ihan ajan kanssa. Miltä ja missä jännitys tarkalleen tuntuu? Kun jännitykseensä pääsee tätä kautta käsiksi, voi sen ominaisuuksia lähteä mielessään muuttamaan. Mitä luulet, tuntuisiko pieni pyöreä pinkki jännitys erilaiselta kuin kehonkokoinen musta betonimöykky?

Tässä kohtaa luentoa rohkenin kysyä takarivistä, toimisivatko Annen kuvaamat mekanismit myös toisinpäin. Anne vakuutti, että kyllä toimivat ja pyysi minua demohenkilöksi salin eteen. Ensin hän pyysi minua määrittelemään, miltä tuntuu ja minkälaisia elementtejä on mukana kun kisafiilikseni on nollassa ja täydessä kympissä. Nämä olivat suht helppoja juttuja. Töitä piti alkaa tekemään siinä kohtaa, kun Anne kyseli, mitä pitää lisätä nollaan, että päästään asteikolla kakkoseen jne. Se ei ollutkaan enää niin helppoa.

Kun muutama kiintopiste asteikolta oli määritelty, hoksasin homman jujun. Kuulun siihen ihmistyyppiin, joka syttyy vasta paineen alla ja tositilanteessa (tämä ei ollut yllätys). Kotiläksyihini kirjattiin treenien muokkaaminen enemmän kisatilannetta jäljitteleviksi. Yleisö, arvostelu, kertaluonteinen suoritus ja palkinto ovat muutamia niistä asioista, joita voisin alkaa omiin harjoituksiini lisäilemään.

Koska luennossa keskityttiin nimenomaan ohjaajaan jättäen koira pois laskuista, tuli sen aikana monta ajatusta ihan muuallakin elämässä sovellettavaksi. Esimerkiksi niinsanottua flow-tilaa tarvitsemme monessa muussakin tekemisessä kuin kilpaillessa.

Pidin Annen käytännönläheisestä, runsaasti esimerkkejä sisältäneestä luennosta todella paljon! Kuulemani huhut kentältä olivat kerrankin totta! Jos koirakerhossasi on tarvetta mentaalivalmennuksen illalle, suosittelen lämpimästi ottamaan yhteyttä Anneen.

Kiitos!

Artikkelikuva minusta ja Taimista kisoissa: Harri Nurmi 2016.

Harmituksesta hurmioon

Aina asiat eivät etene Strömsön tapaan ja on heittäydyttävä lennosta suunnitelmaan B. Pääsin tänään itse niinsanotusti tilanteen päälle, kun toinen rally-tokon SM-joukkueeseen ilmoitettu koirani tipahti pois joukkueesta. Mestariluokan koiria oli ilmoitettu kilpailuun noin sata. Kun yksi tuomari voi arvostella päivän aikana maksimissaan 60 koirakkoa, oli kisaorganisaation tietysti vedettävä viiva johokin kohtaan. Vahinko, ettemme Taimin kanssa yltäneet yhdessäkään kuluneen kesän kilpailussa sille tasolle, mihin koirakkona olemme osoittaneet kykenevämme.

Harmittaahan se. Ihan todella paljon. Olisi ollut aikamoinen once in a lifetime-kokemus saada kilpailla SM-kisoissa kahdella omalla koiralla!

Kun kuulin uutisesta, oli edessäni kaksi vaihtoehtoa. Joko kiukutella karsintatuloksen edessä tai pyöräyttää ajatukset ympäri  ja suunnata energiat tulevaan.

Ennätin tuskin tiedostamaan vaihtoehtojen olemassaolon, kun olin jo tehnyt muutoksia tulevien viikkojen ohjelmaani. Koska en pystynyt vaikuttamaan itse tilanteeseen millään tavalla, en nähnyt millään tavalla järkeväksi jäädä polkemaan jalkaa. Kiukutteluun olisi sitäpaitsi tuhraantunut valtavasti aikaa ja energiaa, jolle nyt on käyttöä ihan muualla.

Jos koiraharrastus jotakin ihmisessä jalostaa niin se on pettymysten ja epäonnistumisten käsittely – jos siitä asiasta jotain haluaa oppia. Kaikkihan eivät halua. Joidenkin kohdalla on aina vika koirassa, olosuhteissa, kilpailun järjestäjässä tai jossain muussa, mikä ei peilistä näy.

Kolmas vuosikymmeneni koiranohjaajana on meneillään. Olen saanut riemuita suuresta joukosta täyspotteja! Jokainen epäonnistuminen puolestaan on jalostanut minua.  Tänään asennoidun asioihin ihan eri tavalla kuin kaksikymmentäkaksi vuotta sitten taluttaessani ensimmäistä omaa koiraani.

Olen vilpittömän kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus viedä oman rotuni ainut edustaja, itse kouluttamani konkarikoira arvokisa-areenalle. Tulen nauttimaan siitä hetkestä täysillä!

Napakymppi konkarikoiran muistoalbumista : Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestaruus 2015.
Napakymppi konkarikoiran muistoalbumista : Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestaruus 2015.