Aihearkisto: Muuta

Rallylydnad i Norsborg

Olen harrastanut koirieni kanssa yli kaksikymmentä vuotta ja haaveillut vielä jonain päivänä kilpailevani ulkomailla. Kuluneena keväänä huomasin kaipaavani uudenlaisia juttuja itseni haastamiseen ja niin otin ja ilmoitin itseni ruotsalaisiin rally-tokokisoihin.

Valmistautuminen kisareissuun alkoi ruotsin preppauskurssilla nimeltä Rallylydnad regler eli rally-tokosäännöt ruotsiksi. Jo hieman elähtänyt virkamiesruotsini koki uuden tulemisen, kun kevätiltoina istuin sohvan nurkassa alleviivaustussi kourassa tutkimassa sääntöjä. Vaikka ruotsin kielen ystävä olenkin aina ollut, en kuunaan ole niin innolla opiskellut uusia sanoja saati muistanut niitä kertakuulemalta! Opiskeluinnostuksen myötä syntyi myös uusi koulutustuotteeni, Rally-tokoa ruotsiksi! Tästä eteenpäin opetan kurssillani käytännön kokemusta rikkaampana!

Koska Suomella ja Ruotsilla ei ainakaan toistaiseksi ole yhteneväisiä sääntöjä, on suomalaisen kilpailijan aloitettava Ruotsissa alokasluokasta. Suomalaiset säännöt ja kyltit hyvin hallitseva kilpailijakin kokee riittävästi haasteita osallistuessaan alokasluokkaan vieraalla kielellä ja totutusta poikkeavin säännöin. Kaukana kotoa korostuvat lisäksi mm. hyvät kilpailutaidot, joita ovat esim. kisarutiinien hallinta, kilpailupäivän suunnittelu sekä kilpailijan itsensä että koiran levon tarpeen tunteminen.

Aurinkoinen Norsborg Tukholman läänissä toivotti meidät tervetulleiksi kisaan ystävällisten toimihenkilöiden kera. Jo aamulla aurinko paistoi kuumasti ja varjopaikka oli ainut vaihtoehto sijoittaa koira. Mustaturkkiselle kisakaverilleni olin onneksi varannut mukaan häkkituulettimen, viilennysmanttelin ja ison pullon vettä.

Olen huvittuneena seurannut kuvia ja videoita ruotsalaisista rally-tokokisoista jo tovin. Merkillepantavaa niissä ovat suuret, vihreät nurmikentät ja alati paistava aurinko. Tämän havainnon turvin olen muodostanut itselleni mielikuvan, että naapurimaan hannuhanhet kisaavat aina auringossa kylpien ja vehreillä nurmilla! Keväinen kuivuus oli kuitenkin koetellut yhtä lailla länsinaapuria, joten vihreiden nurmien sijasta saimme kilpailla keltaiseksi kuivahtaneella, pissalle tuoksahtelevalla kentällä. Aurinko sentään pysytteli taivaalla, kuten mielikuvissani.

Tuomari ja sihteeri työskentelivät aurinkovarjon suojassa.

Alokasluokka oli suuri, yli 30 koirakkoa! Rotukirjokin oli aikamoinen, kuten rally-tokossa kuuluukin. Minä olin ainut kilpailija partacollien kanssa, kuten niin usein Suomessakin.

Oli onni, että kilpailunumeroni arpoutui keskelle luokkaa. Ennätin nimittäin näkemään useita suorituksia ennen omaani ja seuraamaan natiivien kilpailukäyttäytymistä.

Rataantutustumisessa piinasin tuomaria kysymällä tarkentavia kysymyksiä ontuvalla muminsvenskallani, mutta niin vaan sain kysymyksiini asialliset vastaukset ja vieläpä ymmärsin ne! Päällimmäiseksi mieleen jäi se, että vaikka Ruotsissa maalikyltille saavuttaisiin juoksussa, on kehästä poistuttava (eli maalikyltiltä edettävä eteenpäin) normaalissa käynnissä. Tällaisen jäynän oli tuomarimme radalle sijoittanut.

Muutakin muistettavaa radalla oli. Mukana oli tehtäviä, joita suomalaisessa rally-tokossa ei ole laisinkaan. Tällaisia olivat esimerkiksi ”istu-seiso-liikkeelle”, ”koira kiertää ohjaajan ympäri” ja hitaassa käynnissä suoritettu ”270 vasempaan”-käännös.

Ruotsissa kehään mennään vasta kun tuomari on antanut luvan. Lähtökyltillä otetaan perusasento ja sitten jatketaan matkaa oma-aloitteisella lähdöllä startaten. Oli juhlallista, kun tuomari puhutteli kilpailijaa nimeltä ja toivotti tervetulleeksi kilpailemaan. Aika kätevä tapa muuten varmistaa, että lähdössä on oikea koirakko!

Taimi lähti radalle kieli pitkällä roikkuen ja epätavallisen laiskan oloisesti. Edellisen päivän laivamatka ja yö hotellissa väsytti sitä selvästi, eikä 28-asteinen hellepäivä helpottanut tilannetta. Pelkäsin kuollakseni koko radan ajan, että karvamoppini lyyhistyy kentälle! Maaliin asti kuitenkin tassuttelimme – ja kehänauhakin muistettiin ylittää oikeassa askellajissa! Lopputuloksemme kilpailussa oli 7. sija pistein 88/100. Hyväksytty tulos oli matkan tavoite hauskanpidon lisäksi – molemmat tavoitteet saavutettiin!

Matkakumppani-dogsitter-valmentajani Katja totesi paluumatkalla osuvasti, että ”ei tää  mikään aloittelijan kisareissu ole”. Kokeneena kilpailijana oli hauska tutustua erilaiseen kilpailuympäristöön, mutta kyllä olisi tullut hutera olo monessa kohtaa, jos olisi vielä pitänyt jännittää, miten oma koira suorittaa tehtävät tai kisarutiini muutoin ei olisi ollut kunnossa.

Monessa mukana ollut Taimi matkusti laivalla kuin vanha tekijä ja keräsi kansainvälistä ihailijajoukkoa ympärilleen.

Kuten koiran kanssa kilpaileminen aikoinaan, vei tämäkin harrastuksen muoto minut kerralla mennessään. Seuraava reissu on jo varattu, tällä kertaa hieman Tukholmasta pohjoiseen suuntautuen. Josko siellä sitten se vihreä nurmikin on nähtävillä…?

Kenelle suosittelen kisaretkeä naapurimaahan?

  • sinulle, joka haluat yhdistää lomailun ja kisaamisen
  • sinulle, joka selviät jollakin tapaa ruotsin kielellä
  • sinulle, joka etsit uusia kokemuksia
  • sinulle, joka kaipaat tuoreita ajatuksia koiraharrastukseesi
  • sinulle, joka kaipaat tapoja haastaa itsesi

Artikkelin kuvat: (c) Päivi Nummi/Katja Tuominen

Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia enintään 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

Uuden vuoden tällä puolen

Vuoden vaihtuessa moni pohtii tavoitteitaan ja suunnitelmiaan uuden vuoden varalle. Jokaisella meistä on odotuksia siitä, mitä uuden vuoden soisi tuovan tullessaan, minkälaisia asioita itse kukin haluaisi vuoden aikana tapahtuvan ja minkälaisiin tavoitteisiin yltää.

Uuden kynnyksellä ja tuoreen vuoden puhdas sivu edessä sitä on taipuvainen innostumaan asioista ja asettamaan itselleen kunnianhimoisiakin tavoitteita. Niiden saavuttaminen vaatii paljon työtä, mutta kun heti vuoden alussa aloittaa, on enemmän aikaa toteutukselle!

Tiesitkö, että jos kirjoitat tavoitteesi konkreettisesti auki, on niillä huomattavasti suurempi todennäköisyys toteutua kuin jos vain ajattelet tavoittelemiasi asioita hiljaa itseksesi? Julkiseksi tuotu tavoite saattaa sitouttaa vielä huomattavasti vahvemmin.

Ennen uusien tavoitteiden asettamista on hyvä pysähtyä ja käydä läpi kulunut vuosi. Mitä ajattelin vuosi sitten? Minkälaisia asioita tavoittelin silloin? Mitä tavoitteistani olen saavuttanut ja mitä en? Jos jotain jäikin saavuttamatta, mitkä asiat vaikuttivat siihen? Mistä saavutuksistani olen kaikkein ylpein?

Motivaatio on voima, joka ajaa meitä kohti tavoitteitamme. Mistä motivaatio syntyy, riippuu paljon ihmisestä. Siinä missä toinen kaipaa ulkopuolista ohjausta ja arviointia, saattaa toinen motivoitua enemmän itsekseen työskentelystä ilman muiden mielipiteitä. Mistä ikinä motivaatiosi syntyykään, pidä siitä kiinni ja ruoki sitä! Fiilistele ajatuksella, että olet saavuttanut tavoitteesi. Miltä sinusta silloin tuntuu?

Olen huomannut, että motivoidun itse kaikkein eniten siitä, että kertaan aikaisempia saavutuksiani, palaan siihen hetkeen kun saavutukseni vielä oli tavoite, rivi pikkuisessa muistikirjassani. Päättäväinen ajatus ja usko itseeni. Jostain syystä hieman mahdottomalta tuntuvat tavoitteet ovat kaikkein motivoivimpia ja saavat mielikuvitukseni liikkeelle. Mitä ihan pientä voin tehdä nyt heti ollakseni piirun verran lähempänä tavoitettani? Minimaalinenkin onnistunut askel kohti tavoitetta innostaa minua aivan valtavasti ja antaa positiivista, eteenpäin työntävää energiaa!

Viime vuonna tähän aikaan tavoitelistallani oli monia asioita. Tavoitteeni oli mm. tulla paremmaksi koiranohjaajaksi, saavuttaa rally-tokon mestariluokassa kiinnityksiä valionarvoon, uskaltaa osallistua koiratanssikisoihin uudessa luokassa ja haastaa itseäni monella muulla saralla.

Huomaan, että edistyin kohti tavoitettani kaikkein huikeimmin siinä asiassa, jonka olin lausunut julki.  Eräässä yhteydessä tulin nimittäin hyvin päättäväisesti tokaisseeksi, että teen koirastani rally-tokovalion. Kun lausuin sen ääneen, jäivät nuo kunnianhimoiset sanat kaikumaan korviini.  Matkaa oli edessä.

Kuten saatat tietää, tavoitteeni toteutui  – tarkkaanottaen valioita tehtiin viime kesän aikana aikaan oikein kaksin kappalein! Tavoitteen ääneen sanominen teki siitä konkreettisen ja todellisen. Osittain huomaamattani tein ratkaisuja, jotka veivät minua kohti tavoitettani.

Matka tavoitteeseen on harvemmin suoraviivainen ja yksinomaan nousujohteinen. Mutkia retkeen tulee takuuvarmasti ja silloin tarvitaan motivaatiota. Kun tiedät mistä motivoidut, voit vaikka kirjoittaa ylös asioita, jotka nostavat sinut heikolla hetkellä ylös. Epäonnistumisten ei saa antaa lannistaa, eikä sellaisia oikeastaan olekaan. On nimittäin hyödyllistä tiedostaa asiat, jotka eivät toimi. Silloin osaa seuraavalla kerralla tehdä toisin. Jokainen matalalentohetki on myös tärkeä, sillä ilman miinusmerkkisiä sattumuksia ei edistyminen, onnistuminen ja tavoitteen saavuttaminen tuntuisi ollenkaan niin hyvältä!

Tänä vuonna tavoitteeni  on olla itselleni armollinen ja tehdä asioita, jotka virkistävät minua. Mitä koiraharrastuksiin tulee, on tavoitteeni sekä ylittää uusia rajoja että tehdä sellaisia asioita, joista sekä koirani että minä voimme yhdessä nauttia. Tavoittelen myös uusia kokemuksia ja voimaa antavia hetkiä rakastamieni asioiden parissa. Ennen kaikkea haluan pitää hauskaa.

Uusia verkkoja veteen on heitelty ja aika näyttää, mihin tie vie. Fiilistelen vielä tovin viime vuoden menestyshetkillä – ehkä niillä pärjää kunnes kevätaurinko herättää horroksesta ja patistaa toimimaan?

Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia enintään 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

Artikkelin kuvat: Pixabay

Kenen etua ajattelet?

Pari päivää sitten jouduin raskain mielin saattelemaan vanhimman koirani Konstan ikivihreille niityille ja metsäpoluille. Halusin säästää suurella sydämellä palvelleen harrastuskoirani hetkeltä, jona se ei olisi enää itse päässyt liikkumaan, olisi lakannut syömästä tai sen iloisesta pompahtelusta olisi ollut liian pitkä aika.

Olemme nyt suurten kysymysten äärellä.

En ikinä voi unohtaa sitä päivää, kun haaveilemani partispentu ilmentyi sylissäni yönmustana pysähtymättömänä pallona, joka puri lakkaamatta käsiäni ja yritti kiipeillä olkapäilläni koko kotimatkan.

Lemmikkiä ottaessaan ihminen sitoutuu elämänmittaiseen yhteiseen matkaan. Tuo matka tulee jonakin päivänä päättymään,  tavallisimmin eläinlääkärin myötävaikutuksesta. Kun pentu saapuu perheeseen, tuntuvat lemmikistä luopumiseen liittyvät asiat kaukaisilta.  Uudesta elämästä ja perheenjäsenestä iloitseminen täyttää kaiken tilan ja hyvä niin.

Elämä koiran kanssa on vertaansa vailla, useamman koiran kanssa moninkertaisesti antoisaa. Konsta saapui aikoinaan kolmanneksi koiraksi laumaan, jonka ohjaksia pitelivät jo seniori-iän saavuttaneet x-rotuiseni. Luotettavien ja varmatassuisten toverien seuraan oli helppo lyöttäytyä. Oli aina joku, jonka askelia seurata. Laumassa vallitsi harmonia.

Meidän ihmisten tapaan myös koirat ovat yksilöitä. Siinä missä yksi tykkää touhuta paljon itsekseen, kaipaa toinen alati sosiaalista kanssakäymistä ja on seurallisempi tapaus. Koirien tapauksessa voimme jossain määrin vaikuttaa asioihin koulutuksella, mutta eläimen synnynnäisiä ominaisuuksia emme pysty muuttamaan. Geenien valta on vankkumaton.

Konsta oli aina hyvin ylpeä uusista oppimistaan asioista.

Kun kolmen koiran laumastani vanhimmat olivat siirtyneet ajasta ikuisuuteen ja ruokakuppirivistöä täydentämään tassutelleet karvakaverit varttuivat, aloin huomaamaan laumassa säröilyä. Asiat eivät enää sujuneet yhtä mutkattomasti kuin aikaisemmin ja uusista tulokkaista toinen olikin keskimääräistä tiukemmilla tahtotiloilla varustettu.

Kaikki koirat eivät ole sitä tyyppiä, joka laumajärjestyksen muuttuessa ottavat niinsanotusti homman haltuun pelkällä karismallaan. Konstasta näki, ettei sillä ollut haluja maanantaipalaverien pitoon sen enempää kuin pyrkyrialaisen palauttamiseen takaisin maan pinnalle. Jo pentulaatikossa se oli tallaillut omia polkujaan muiden nauttiessa maitobaarin antimista. Konsta piti valtavasti olostaan omassa rauhallisessa  kuplassaan.

Arki vaati yhä tarkempaa pelisilmää meiltä kaksijalkaisilta. Pieni, mutta sisukas Konsta ei kuitenkaan antanut nuorempiensa hyppiä silmille ja oli tarvittaessa valmis myös puolustamaan kuplaansa. Riittämättömyyden tunne valtasi mielen joinakin pimeinä iltoina, mutta vastuuni kantavana koiranomistajana en missään kohtaa harkinnut yhdestäkään koirastani luopumista.

Kun siskoni  koirattomien vuosiensa jälkeen varovasti ehdotti, josko koira muuttaisi eläkepäivikseen hänen huomaansa, päätin antaa molemmille mahdollisuuden. Oli sykähdyttävää huomata, miten vanha koira silminnähden nautti emeritusarvostaan maaseudun rauhassa.

Konstalle oli lottovoitto päästä ainoaksi koiraksi talouteen, jossa se sai elää täysin omien aikataulujensa mukaan. Kukaan tai mikään ei horjuttanut sen asemaa suurimpana, kauneimpana ja rakastetuimpana perheenjäsenenä. Kun ensimmäisen kerran tapasin Konstan uudessa kodissaan, se vilkaisi ohimennen minuun ja tassutteli määrätietoisesti uuden emäntänsä perässä. Voisi sanoa, että vakka oli löytänyt kantensa.

Konsta kurakelin lenkillä rauhallisissa maalaismaisemissa.

Tilanne sysäsi minut pohtimaan koiran omistamisen ja lemmikin kanssa elämisen syvempiä merkityksiä. Konsta suorastaan puhkui tyytyväisyyttä ja sellaista rauhallisuutta, jota en siinä kotioloissa ollut havainnut. Sen turkki alkoi vahvistua ja siskoni kertoi, miten he yhdessä Konstan kanssa opettelivat uusia asioita, kuten esimerkiksi sitä, lähdetäänkö kotiovelta postilaatikon suuntaan vai toisaalle. Stressi oli poistunut.

Kokemukseni perusteella koira voi olla näennäisesti ookoo elinympäristössään, mutta kun oikeat asiat muuttuvat oikeaan suuntaan, puhkeaa koko paketti aivan uuteen loistoonsa. Olen joskus kokenut huonoa omaatuntoa ajatellessani, että jonkun toisen koira olisi onnellisempi erilaisella omistajalla tai toisenlaisessa elinympäristössä. Huoli pois, tässä piilee totuus.  Olen kokenut sen itse.

Muistan Cesar Millanin sivunneen luennollaan aihetta eläinten ja ihmisten erilaisista energiatasoista ja niiden yhteensopivuuksista. Maanläheinen kuvaus siitä, miten ekstrovertti koiranomistaja voi räiskähtelyllään olla täysin väärä omistaja matalaenergiselle koiralleen, teki etupenkin hörökorvaiseen kuulijaan suuren vaikutuksen.

Tieto lisää tuskaa. Usein myös ajattelu tekee niin. Luopumisen tuska ja suru ovat ylläni oman aikansa. Jonakin päivänä ja joitakin pohdiskelevia tekstejä myöhemmin tulee hetki, jolloin ymmärrän Konstan merkityksen opettajanani viimeisen neljäntoista vuoden aikana. Asiat eivät aina ole olleet helppoja kohdata, mutta kun suuria siirtoja on tehty koiran etu edellä, on lopputulos ollut paras mahdollinen.

Kenen etua sinä ajattelet?

 

Joulukalenteri 2016 – luukku 22

Kaksi yötä jouluun. Mielessä käy, mitä kaikkea vielä ehtii tekemään ja mitä ei. Kuinka vapauttava onkaan ajatus siitä, että kinkku olisi pitänyt jo ottaa sulamaan, joulusiivous olisi pitänyt jo tehdä ja perunalaatikonkin pitäisi olla jo hyvää vauhtia imeltymässä. Vaan eipä ole. Voin viivata yli nämä asiat joulustressilistaltani.

Yläasteikäisenä olin pölyallergikko, joten hoidin kotimme joulusiivouksen pitkälti omaa terveyttäni ajatellen. Sillon kun isovanhemmat vielä elivät, oli mukavaa touhuta tonttuperheenä keittiössä ja silputa rosollin aineksia oikeankokoisiksi kuutioiksi. Vanhukset olivat  odotettuja jouluvieraita ja he nauttivat päästessään valmiiseen jouluun.

Joulusiivouksen ähinään päästäkseni jynssäsin wc:n saippuakupin puhtaaksi ja asetin siihen viime jouluna lahjaksi saamani luomusaippuan. Uuden saippuan tuoksu on ihana! Kurkistin kynttilälaatikkooni ja totesin tunnelmavalon riittävän joulun ajaksi. Ajatus olohuoneen pöydän siivoamisesta sai minut tyhjentämään ensimmäisen pukin tuoman suklaarasian. Tulihan tilaa pöydälle!

Taatelikakkuni on vielä ajatuksen tasolla, mutta ehtiihän tässä.  Jos kakku ei ennätä mehevöitymään jääkaapissa riittävästi, voi tilanteen aina pelastaa sutimalla sen pintaan hieman tummaa rommia.

Näillä valmisteluilla arvelen joulun saapuvan tasan kahden päivän kuluttua.

Joulukalenterin luukku 22 heittää ilmoille kysymyksen:
voisiko joulusta selvitä vähän vähemmällä?

 

 

 

Joulukalenteri 2016 – luukku 21

”Talvipäivänseisaus on vuoden lyhin päivä. Pohjoisella pallonpuoliskolla se on ajankohta, jolloin Aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella. Silloin Auringon deklinaatio on minimissään ja aurinko on alimmillaan taivaalla etelässä ollessaan. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei silloin nouse lainkaan. Talvipäivänseisaus ajoittuu aikavälille 21.–22. joulukuuta.” (Wikipedia)

Tänään 21.12.2016 puolen päivän huitteilla on päivä lyhimmillään. Sen jälkeen olemme voiton puolella vuoden pimeimmästä ajasta ja päivä alkaa pidentyä.

Jos asuisin Varkaudessa, suuntaisin illalla Taipaleen Kanavan kävelytapahtumaan. Mene sinä jos olet lähempää!

Joulukalenteri 2016 – luukku 20

Lemmikkipalvelu Koiranpäiviä päätti tänä vuonna jättää joulutervehdykset lähettämättä. Niiden sijaan teimme lahjoituksen, jolla tuetaan kehitysmaiden naisten yrittäjyyden ja toimeentulon kehittämistä kestävän kehityksen periaattein.

Ammattikoulutus mahdollistaa nuoren tulevaisuuden.

Tämän joulukorttiratkaisun myötä haastamme myös Sinut tekemään samoin!

Naisten Pankin Ammatti-lahjan löydät täältä.

Muita eettisesti kestäviä joululahjaideoita:

Joulukalenteri 2016 – luukku 18-19

Viimehetken lahjavinkit alkavat olla kuumaa kamaa. Jos joulun lähestymisvauhti on yllättänyt, ei ystävälle ehkä enää ehdi neulomaan villasukkia tai löytämään sopivaa lahjaa yhtään mistään.

Silloin avuksi rientää lahjakortti. Voit askarrella lahjakortin ihan itse ja luvata lahjakorttitekstissä vaikka viedä saajan leffaan sopivana ajankohtana. Myös erilaiset palvelukset ovat tykättyjä lahjakorttien aiheita: itse ilahtuisin vallan kamalasti, jos jouluyllätyksestäni paljastuisi lupaus pestä kotini ikkunat!

Lemmikkipalvelu Koiranpäiviä-lahjakortit ovat myös suosittuja muistamisia. Lahjakortin voit ostaa haluamallesi summalle ja kortin voi käyttää meillä niin tuotteiden kuin palveluidenkin hankkimiseen.

”Lahjahuolesi kaikki heitä… ”

 

Joulukalenteri 2016 – luukku 16-17

Jouluruokia miettiessä kävi mielessäni ajatus, että mitäpä jos tänä vuonna me kaikki valitsisimme lähellä tuotettuja tuotteita ruokapöytäämme. Edes osan.

Ruoan alkuperä on mietityttänyt minua jo pitkän tovin ja huomaan, että monta asiaa jää ostamatta jos en saa kotimaista tai lähellä tuotettua tavaraa ostoskoriini.


Lähiruoan ostamisella pystymme omalta osaltamme tukemaan lähituottajien toimintaa. Pelkkä sanahelinä ei riitä pitämään tiloja pystyssä vaan tarvitaan kuluttajia, jotka äänestävät lähituotannon puolesta ostamalla sitä.

Tässä joitakin linkkejä lähiruoasta kiinnostuneille:

Joulukalenteri 2016 – luukku 15

15. joulukuuta vietetään Joululaulupäivää. Tapahtumaidean takana on yhteisöllisuusaktivisti Pauliina Seppälä, jonka idealaarista on aikaisemmin pulpunnut esimerkiksi Siivouspäivä-tempaus.

Joululaulupäivä on vastaisku tylsyydelle ja yksinäisyydelle, joita moni etenkin perheetön joulun aikaan kokee.

”Suomalaiset ovat jäyhiä. Tykkäämme laulaa, mutta laulamme silti yksin suihkussa. Joululaulupäivänä lauletaan, tanssitaan ja nauretaan yhdessä, eikä sen tarvitse tapahtua aamuyöllä kännissä.”

Ihan juuri näin. Mitäpä jos me jäyhät suomalaiset relaisimme vähän ja laulaa luikauttaisimme parit joulusikermät vaikka kaupan kassajonossa?