Kenen etua ajattelet?

Pari päivää sitten jouduin raskain mielin saattelemaan vanhimman koirani Konstan ikivihreille niityille ja metsäpoluille. Halusin säästää suurella sydämellä palvelleen harrastuskoirani hetkeltä, jona se ei olisi enää itse päässyt liikkumaan, olisi lakannut syömästä tai sen iloisesta pompahtelusta olisi ollut liian pitkä aika.

Olemme nyt suurten kysymysten äärellä.

En ikinä voi unohtaa sitä päivää, kun haaveilemani partispentu ilmentyi sylissäni yönmustana pysähtymättömänä pallona, joka puri lakkaamatta käsiäni ja yritti kiipeillä olkapäilläni koko kotimatkan.

Lemmikkiä ottaessaan ihminen sitoutuu elämänmittaiseen yhteiseen matkaan. Tuo matka tulee jonakin päivänä päättymään,  tavallisimmin eläinlääkärin myötävaikutuksesta. Kun pentu saapuu perheeseen, tuntuvat lemmikistä luopumiseen liittyvät asiat kaukaisilta.  Uudesta elämästä ja perheenjäsenestä iloitseminen täyttää kaiken tilan ja hyvä niin.

Elämä koiran kanssa on vertaansa vailla, useamman koiran kanssa moninkertaisesti antoisaa. Konsta saapui aikoinaan kolmanneksi koiraksi laumaan, jonka ohjaksia pitelivät jo seniori-iän saavuttaneet x-rotuiseni. Luotettavien ja varmatassuisten toverien seuraan oli helppo lyöttäytyä. Oli aina joku, jonka askelia seurata. Laumassa vallitsi harmonia.

Meidän ihmisten tapaan myös koirat ovat yksilöitä. Siinä missä yksi tykkää touhuta paljon itsekseen, kaipaa toinen alati sosiaalista kanssakäymistä ja on seurallisempi tapaus. Koirien tapauksessa voimme jossain määrin vaikuttaa asioihin koulutuksella, mutta eläimen synnynnäisiä ominaisuuksia emme pysty muuttamaan. Geenien valta on vankkumaton.

Konsta oli aina hyvin ylpeä uusista oppimistaan asioista.

Kun kolmen koiran laumastani vanhimmat olivat siirtyneet ajasta ikuisuuteen ja ruokakuppirivistöä täydentämään tassutelleet karvakaverit varttuivat, aloin huomaamaan laumassa säröilyä. Asiat eivät enää sujuneet yhtä mutkattomasti kuin aikaisemmin ja uusista tulokkaista toinen olikin keskimääräistä tiukemmilla tahtotiloilla varustettu.

Kaikki koirat eivät ole sitä tyyppiä, joka laumajärjestyksen muuttuessa ottavat niinsanotusti homman haltuun pelkällä karismallaan. Konstasta näki, ettei sillä ollut haluja maanantaipalaverien pitoon sen enempää kuin pyrkyrialaisen palauttamiseen takaisin maan pinnalle. Jo pentulaatikossa se oli tallaillut omia polkujaan muiden nauttiessa maitobaarin antimista. Konsta piti valtavasti olostaan omassa rauhallisessa  kuplassaan.

Arki vaati yhä tarkempaa pelisilmää meiltä kaksijalkaisilta. Pieni, mutta sisukas Konsta ei kuitenkaan antanut nuorempiensa hyppiä silmille ja oli tarvittaessa valmis myös puolustamaan kuplaansa. Riittämättömyyden tunne valtasi mielen joinakin pimeinä iltoina, mutta vastuuni kantavana koiranomistajana en missään kohtaa harkinnut yhdestäkään koirastani luopumista.

Kun siskoni  koirattomien vuosiensa jälkeen varovasti ehdotti, josko koira muuttaisi eläkepäivikseen hänen huomaansa, päätin antaa molemmille mahdollisuuden. Oli sykähdyttävää huomata, miten vanha koira silminnähden nautti emeritusarvostaan maaseudun rauhassa.

Konstalle oli lottovoitto päästä ainoaksi koiraksi talouteen, jossa se sai elää täysin omien aikataulujensa mukaan. Kukaan tai mikään ei horjuttanut sen asemaa suurimpana, kauneimpana ja rakastetuimpana perheenjäsenenä. Kun ensimmäisen kerran tapasin Konstan uudessa kodissaan, se vilkaisi ohimennen minuun ja tassutteli määrätietoisesti uuden emäntänsä perässä. Voisi sanoa, että vakka oli löytänyt kantensa.

Konsta kurakelin lenkillä rauhallisissa maalaismaisemissa.

Tilanne sysäsi minut pohtimaan koiran omistamisen ja lemmikin kanssa elämisen syvempiä merkityksiä. Konsta suorastaan puhkui tyytyväisyyttä ja sellaista rauhallisuutta, jota en siinä kotioloissa ollut havainnut. Sen turkki alkoi vahvistua ja siskoni kertoi, miten he yhdessä Konstan kanssa opettelivat uusia asioita, kuten esimerkiksi sitä, lähdetäänkö kotiovelta postilaatikon suuntaan vai toisaalle. Stressi oli poistunut.

Kokemukseni perusteella koira voi olla näennäisesti ookoo elinympäristössään, mutta kun oikeat asiat muuttuvat oikeaan suuntaan, puhkeaa koko paketti aivan uuteen loistoonsa. Olen joskus kokenut huonoa omaatuntoa ajatellessani, että jonkun toisen koira olisi onnellisempi erilaisella omistajalla tai toisenlaisessa elinympäristössä. Huoli pois, tässä piilee totuus.  Olen kokenut sen itse.

Muistan Cesar Millanin sivunneen luennollaan aihetta eläinten ja ihmisten erilaisista energiatasoista ja niiden yhteensopivuuksista. Maanläheinen kuvaus siitä, miten ekstrovertti koiranomistaja voi räiskähtelyllään olla täysin väärä omistaja matalaenergiselle koiralleen, teki etupenkin hörökorvaiseen kuulijaan suuren vaikutuksen.

Tieto lisää tuskaa. Usein myös ajattelu tekee niin. Luopumisen tuska ja suru ovat ylläni oman aikansa. Jonakin päivänä ja joitakin pohdiskelevia tekstejä myöhemmin tulee hetki, jolloin ymmärrän Konstan merkityksen opettajanani viimeisen neljäntoista vuoden aikana. Asiat eivät aina ole olleet helppoja kohdata, mutta kun suuria siirtoja on tehty koiran etu edellä, on lopputulos ollut paras mahdollinen.

Kenen etua sinä ajattelet?

 

Eroahdistuksen ehkäisyvinkit

Koira on laumaeläin, joka kiintyy kotiväkeensä. Kun kotiväki poistuu päivän askareisiinsa, on koiralla tylsää ja yksinäistä.

Eroahdistukseksi kutsutaan ilmiötä, jossa koira stressaantuu yksinjäämisestä ja alkaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla. Tavallista on ääntely, paikkojen rikkominen, tarpeidenteko sisälle ja niin edelleen. Kaikki tämä on omistajan kannalta ongelmallista käytöstä. Usein naapureidenkin.

Mitä koiranomistaja voi tehdä ehkäistäkseen eroahdistusta?

1. Opeta koira olemaan yksin. Riippumatta koiran iästä se täytyy opettaa olemaan yksin. Yksinolon taitoa ei ole koiraan asennettu ennalta. Pennun kanssa tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta myös vanhempi koira saattaa tarvita totuttelua yksinoloon esimerkiksi kodinvaihdon tai muuton yhteydessä. Kesäloma mökillä pennun kanssa on varmasti mukava aloitus yhteiselle taipaleelle, mutta aikaa täytyy varata myös kaupunkikotiin ja yksinoloon totuttamiseen.

2. Jätä koiralle virikkeitä. Kun koira jää yksin, jätä sille turvallisia virikkeitä. Tylsyys kaikkoaa kun koiralla on tekemistä.  Askartele wc-paperihylsyistä namipiiloja, tarjoa koiralle turvallisia leluja yksinolon ajaksi jne. Useimmiten koiran vireystila laskee noin puolen tunnin kuluttua yksinjäämisestä.

3. Huolehdi koiran perustarpeista ennen lähtöäsi. Nälkäinen koira, jota ei ole käytetty asioillaan hetkeen aikaan stressaantuu takuuvarmasti helpommin kuin se, joka on saanut tehdä reippaan lenkin ja nauttinut aamiaisensa ajallaan ennen yksinjäämistä. Täydellä massulla unet maistuvat ja on rauhaisaa odotella isäntäväkeä kotiin. Jos koira on kovin energinen, lisäväsytä sitä aivovoimistelulla, älä fyysisellä rasituksella (jäät aina toiseksi).

4. Katso peiliin. Liian moni koiranomistaja tekee lähdöstään ja paluustaan suuren numeron. ”Voiäitin/iskänpikkumussukkamitensinänyttämänkinpäivänpärjäät?”.  Lässyttäminen koiralle ei tässäkään tapauksessa auta, päinvastoin. Koira ihmettelee, mitä kummaa nyt tapahtuu kun omistaja käyttäytyy noin ja ahdistus yksinjäämisestä kasvaa. Kun sanon, että eroahdistus ilmenee usein koiran omistajissa pahempana kuin koirissa, en vitsaile. Ryhdistäydy!

5. Luo rauhalliset rutiinit. Sen sijaan, että teet näyttäviä lähtöjä ja kotiinpaluita, anna koiran olla. Ulko-oven käymisen ei tarvitse olla mikään juttu, vaan ihan yhtä tyhjänpäiväinen asia (koiralle) kuin kahvinkeitto. Koirat rakastavat rutiineita ja kun opetat koirasi tiettyyn kaavaan kotoalähdön ja -paluun kanssa, ei ongelmia synny. Koirat eivät varsinaisesti pidä yllätyksistä ja ohjelmanumeroista.

Esimerkki. Kuvan nuorelle koiralle on opetettu, että kotiväen lähteminen tarkoittaa namin saamista. Kun lähtönamista on rakennettu oikeanlainen rutiini koiralle, se asettuu tuttuun palkitsemispaikkaansa jo hyvissä ajoin odottamaan, josko isäntäväki voisi ystävällisesti poistua ja tarjota joka-aamuisen herkkupalan. Jos katsot kuvaa tarkkaan, voit havaita koiran rauhallisen olemuksen. Todennäköisesti tämä koira valkkaa talon parhaan unipaikan kunhan on herkkunsa saanut.

”Siirryin tähän odottelemaan
koska lähdet.  Sit mä saan sen herkun.”

HUOM! Vaikeissa ja pitkälle edenneissä eroahdistustapauksissa kannattaa viipymättä ottaa yhteys ongelmakoirakouluttajaan ja/tai koiran käytösongelmiin perehtyneeseen eläinlääkäriin. Apua on saatavilla!

Kuvat: Pixabay, Sanna Rajala.

 

Onnistuneen treenin aakkoset

Olet varannut hallivuoron kulmakunnan hienoimmasta koirahallista. Tai ehkä olet päättänyt harjoitella kotona uusia ja hyödyllisiä asioita koirasi kanssa.  Sinulla saattaa olla kurssipaikka tunnilla, jolla treenaa myös muita koirakoita. Olivatpa harjoittelusi puitteet mitkä tahansa, nämä perusasiat auttavat sinua onnistumaan entistäkin paremmin.

1. Aloita harjoitus/mene treeneihin vain ollessasi hyvällä tuulella.
Koirat haistavat meissä helposti erilaisia tunnetiloja. Ne myös havainnoivat käyttäytymistämme hyvin tarkasti eri tilanteissa. On hölmöä ajatella, että koiraa voisi näissä asioissa huijata. Jos olet huonolla tuulella tai kovin stressaantunut, kannattaa koiran kanssa harjoittelu suosiolla siirtää parempaan hetkeen.

2. Varaa riittävästi aikaa!
Lähde treeneihin ajoissa, jotta ehdit ulkoiluttaa koirasi ennen harjoittelun aloittamista.
Rauhoitut myös itse kävellessäsi koiran kanssa hetken kiireettömästi. Jos pyyhällät tukka takana harjoituksiin, teet hallaa itsellesi, koirallesi ja mahdollisille muille kanssanne treenaaville. Rauhallinen olotila narun molemmissa päissä tarjoaa hyvät lähtökohdat onnistuneille suorituksille.

3. Suunnittele harjoitus.
Ennenkuin aloitat, laadi treenisuunnitelma. Ilman suunnitelmallisuutta harjoittelu jää helposti puuhasteluksi, joka voi kyllä olla äärimmäisen hauskaa, mutta ei kovin hyödyllistä oppimisen kannalta. Mikäli harjoittelet ohjatussa ryhmässä, on ryhmän vetäjä todennäköisesti tehnyt suunnitelman puolestasi.

4. Pidä kiinni kriteeristäsi.
Kriteeriksi kutsutaan sitä rimaa, jonka yli menevät suoritukset hyväksyt ja jonka alle jääviä et. Kun suunnittelet harjoituksesi, päätä myös etukäteen, minkälaisesta asiasta milloinkin palkkaat koiran. Koiraa ei kannata palkita käytöksestä, jonka et halua lisääntyvän vaan siitä, mitä tahdot enemmän. Ole johdonmukainen koiralle myös silloin, kun kouluttajasi ei tarkkaile sinua.

5. Tauota treeni!
Saat treenistä enemmän tehoja irti kun pidät taukoja. Muutama minuutti treeniä kerrallaan, useamman kerran päivässä tuottaa parempaa tulosta kuin tunnin huhkiminen yhteen soittoon. Jos olet varannut tunnin hallivuoron, tauota se useampaan lyhyeen pätkään. Koiran alitajunta tallentaa opittuja asioita lepohetkien aikana. HUOM! Lepohetket tarkoittavat sitä, että koira laitetaan joko autoon tai häkkiin lepäämään.

6. Keskity koiraan!
Kun harjoittelet koiran kanssa, keskity yhteiseen tekemiseenne. Koirasi antaa treenihetkissä kaikkensa ja odottaa samaa sinulta. Ehdit vaihtamaan kuulumisia treenikavereidesi kanssa harjoitusten jälkeenkin, joten ei kannata tuhlata kallisarvoista harjoitteluaikaa siihen!

Kuva: Pixabay.

Heelerit rally-tokossa

Viime kesän heelerleirin kouluttajavierailuni ja pienen koiran kouluttamista käsittelevän blogitekstini myötä minua pyydettiin kirjoittamaan aiheesta hieman laajemmin Heeler Harrastajat-lehteen. Kirjoitus kokonaisuudessaan löytyy hiljan ilmestyneestä lehden numerosta 4/2016.

Lancashire heeler eli tuttavallisemmin heeler, on matalajalkainen ja pitkäselkäinen otus, jonka sisältämä energiamäärä saattaa räjähtää, mikäli koiralle ei tarjota tekemistä. Aktiivinen heeler ei päästä ohjaajaansa helpolla, vaan haastaa tämän harjoittelemaan ahkerasti myös omia kouluttajan taitojaan.

Heelerin pienen koon vuoksi sen palkitseminen asettaa koiran ohjaajalle haasteita. Jos koiran etujalkojenkin halutaan pysyvän maassa suorituksen aikana, on palkkanami annettava riittävän matalalta tai keksittävä muita tapoja palkata kuin kädestä. Kehotin vauvaheelereiden omistajia hyödyntämään rodun kontaktihalukkuuden jo pentuaikana, sillä mikään ei korvaa toimivaa katsekontaktia, kun koiran kanssa myöhemmin halutaan opetella uusia asioita.

Jalkojen pituudesta huolimatta pitkäselkäinen koira tarvitsee paljon harjoitusta, jotta sen takapääkin toimisi riittävän hyvin rally-tokoa ajatellen. Pötkömallisen koiran lihaskunnosta on syytä huolehtia, sillä koiran fyysiset ominaisuudet aiheuttavat tavallistakin suuremmat haasteet koiran aktiiviselle takapään käytölle. Rally-tokossa takapään käyttö on asia, jonka löytää edestään ennemmin tai myöhemmin, jos sen taakseen jättää.

Heeler Harrastajat 4/2016.

Etsitkö kouluttajaa?

Tulevan kesän kenneltapahtumien kouluttajavaraukset tehdään nyt.
Positiivisen ja osaavan kouluttajan löydät täältä!

Kiitollisena vuodesta 2016

Vuosi numerolla 2016 lähenee loppuaan. Tässä vaiheessa vuotta on hyvä pysähtyä hetkeksi fundeeraamaan, mitä vanha vuosi mahtoi jättää jälkeensä, mitä siltä opimme, mitä  otamme mukaamme tulevaan vuoteen ja mistä ehkä haluamme luopua.

Jos haluaa aloittaa uuden vuoden hyvillä mielin, voi esimerkiksi laatia listan, mistä kaikesta vanhan vuoden tuomasta on kiitollinen. Kiitollisuus elämän pienistä ja suurista asioista kantaa tutkitusti hedelmää: kiitolliset ihmiset ovat onnellisempia ja heillä on parempia ihmissuhteita.

Työterveyslaitoksen julkaisemassa verkkolehdessä tutkimusprofessori Jari Hakanen on käsitellyt kiitollisuutta. Hän nimittää kiitollisuutta osuvasti mielensähyvittäjän polttoaineeksi.

Kiitollisuutta luonnehditaan pysyväksi tavaksi suhtautua elämään, ihmisiin ja itseensä. Se on myös taito, jota voi harjoitella ja parantaa.”, sanoo Hakanen artikkelissaan. Suositeltavia tapoja hyvinvoinnin ja onnellisuuden lisäämiseen ovat artikkelin mukaan mm. kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen ja kiitollisuuskirjeen kirjoittaminen.

Kukapa ei haluaisi lisätä omaa hyvinvointiaan ja onnellisuuttaan kun siihen on näin helppo ja kätevä tapa? Minä ainakin kokeilen heti!

Vuoden 2016 päättyessä olen kiitollinen mm. seuraavista asioista:

  • sain elää terveenä koko vuoden (pikkukremppoja en muistele)
  • sain mahdollisuuden tarttua itselleni uusiin asiohin, kokeilla ja oppia
  • elämä toi eteeni uusia ihania ihmisiä
  • onnistuin useasti vuoden aikana ja huomasin olevani hyvä
  • opin vastaanottamaan positiivista palautetta
  • opin päästämään irti asioista, jotka eivät ole enää ajankohtaisia minulle
  • minulla on maailman ihanimmat lempparivillasukat!

Hyvää ja kiitollista vuodenvaihdetta teille kaikille! <3

 

 

 

 

 

Joulukalenteri 2016 – luukku 22

Kaksi yötä jouluun. Mielessä käy, mitä kaikkea vielä ehtii tekemään ja mitä ei. Kuinka vapauttava onkaan ajatus siitä, että kinkku olisi pitänyt jo ottaa sulamaan, joulusiivous olisi pitänyt jo tehdä ja perunalaatikonkin pitäisi olla jo hyvää vauhtia imeltymässä. Vaan eipä ole. Voin viivata yli nämä asiat joulustressilistaltani.

Yläasteikäisenä olin pölyallergikko, joten hoidin kotimme joulusiivouksen pitkälti omaa terveyttäni ajatellen. Sillon kun isovanhemmat vielä elivät, oli mukavaa touhuta tonttuperheenä keittiössä ja silputa rosollin aineksia oikeankokoisiksi kuutioiksi. Vanhukset olivat  odotettuja jouluvieraita ja he nauttivat päästessään valmiiseen jouluun.

Joulusiivouksen ähinään päästäkseni jynssäsin wc:n saippuakupin puhtaaksi ja asetin siihen viime jouluna lahjaksi saamani luomusaippuan. Uuden saippuan tuoksu on ihana! Kurkistin kynttilälaatikkooni ja totesin tunnelmavalon riittävän joulun ajaksi. Ajatus olohuoneen pöydän siivoamisesta sai minut tyhjentämään ensimmäisen pukin tuoman suklaarasian. Tulihan tilaa pöydälle!

Taatelikakkuni on vielä ajatuksen tasolla, mutta ehtiihän tässä.  Jos kakku ei ennätä mehevöitymään jääkaapissa riittävästi, voi tilanteen aina pelastaa sutimalla sen pintaan hieman tummaa rommia.

Näillä valmisteluilla arvelen joulun saapuvan tasan kahden päivän kuluttua.

Joulukalenterin luukku 22 heittää ilmoille kysymyksen:
voisiko joulusta selvitä vähän vähemmällä?

 

 

 

Joulukalenteri 2016 – luukku 21

”Talvipäivänseisaus on vuoden lyhin päivä. Pohjoisella pallonpuoliskolla se on ajankohta, jolloin Aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella. Silloin Auringon deklinaatio on minimissään ja aurinko on alimmillaan taivaalla etelässä ollessaan. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei silloin nouse lainkaan. Talvipäivänseisaus ajoittuu aikavälille 21.–22. joulukuuta.” (Wikipedia)

Tänään 21.12.2016 puolen päivän huitteilla on päivä lyhimmillään. Sen jälkeen olemme voiton puolella vuoden pimeimmästä ajasta ja päivä alkaa pidentyä.

Jos asuisin Varkaudessa, suuntaisin illalla Taipaleen Kanavan kävelytapahtumaan. Mene sinä jos olet lähempää!

Joulukalenteri 2016 – luukku 20

Lemmikkipalvelu Koiranpäiviä päätti tänä vuonna jättää joulutervehdykset lähettämättä. Niiden sijaan teimme lahjoituksen, jolla tuetaan kehitysmaiden naisten yrittäjyyden ja toimeentulon kehittämistä kestävän kehityksen periaattein.

Ammattikoulutus mahdollistaa nuoren tulevaisuuden.

Tämän joulukorttiratkaisun myötä haastamme myös Sinut tekemään samoin!

Naisten Pankin Ammatti-lahjan löydät täältä.

Muita eettisesti kestäviä joululahjaideoita:

Joulukalenteri 2016 – luukku 18-19

Viimehetken lahjavinkit alkavat olla kuumaa kamaa. Jos joulun lähestymisvauhti on yllättänyt, ei ystävälle ehkä enää ehdi neulomaan villasukkia tai löytämään sopivaa lahjaa yhtään mistään.

Silloin avuksi rientää lahjakortti. Voit askarrella lahjakortin ihan itse ja luvata lahjakorttitekstissä vaikka viedä saajan leffaan sopivana ajankohtana. Myös erilaiset palvelukset ovat tykättyjä lahjakorttien aiheita: itse ilahtuisin vallan kamalasti, jos jouluyllätyksestäni paljastuisi lupaus pestä kotini ikkunat!

Lemmikkipalvelu Koiranpäiviä-lahjakortit ovat myös suosittuja muistamisia. Lahjakortin voit ostaa haluamallesi summalle ja kortin voi käyttää meillä niin tuotteiden kuin palveluidenkin hankkimiseen.

”Lahjahuolesi kaikki heitä… ”