Avainsana-arkisto: autoimmuunisairaus

Onnellisen SLO-tarinan lopputulemia

Koirani Taimi sairastui syksyllä 2013 autoimmuunisairauteen nimeltä SLO. Olin kuullut tuosta sairaudesta partacollieiden keskuudessa jonkun kerran, mutta kuten tavallista, sen pahimman pommin putoamisesta omalle tontilleni en ollut tehnyt mielessäni minkäänlaista skenaariota.

Koska kirjoittaminen on minulle luontainen tapa järjestellä maailmankuvaani ja tallentaa asioita, kirjoitin  seikkaperäiset kokemukseni SLO:n hoidosta siltä ajalta, kun sairaus oli meillä tässä ja nyt.  Laatimaani Taimin tarinaa luetaan edelleen runsaasti ja saan sitä kautta jatkuvasti yhteydenottoja hätääntyneiltä SLO-diagnoosin saaneiden koirien omistajilta. Pahimmalla hetkellä sain itse niin arvokasta apua, että autan myös itse mielelläni samojen kysymysten edessä kamppailevia.

sohvaruokailu_300

Jos tästä karmaisevasta sairaudesta on jotain iloa ollut, niin minun ja koirani suhde on muotoutunut ihan omanlaisekseen. Yksikään koiristani ei ole luottanut minuun samalla tavalla kuin Taimi kaiken koettuaan. Ei ihme, sillä olen taatusti viettänyt eniten aikaa juuri Taimin vierellä valvoen.

Palveltuani sohvalla pääosin asunutta koirapotilasta yhdeksän kuukauden ajan useita kertoja päivässä, väitän myös tietäväni melko syvällä tasolla, mitä projektiin sitoutuminen on. En antanut ajatukseni hetkeksikään livetä sille raiteelle, missä lopputulos ei olisi ollut toivottu. Onni onnettomuudessa oli, että minun lisäkseni myös potilas oli päättänyt sekä nauttia palveluista että selvitä taistelusta voittajana.

Koiran sairastumisesta on liki kolme vuotta aikaa ja ajoittain unohdan kokonaan, minkälaisissa tunnelmissa kahlasimme tilanteen ollessa niinsanotusti päällä. Kipeää  koiraa hoivatessa moni elämän tosiasioista avautui ihan uudessa merkityksessä, eivätkä esimerkiksi kilpailu- ja koetulokset enää tuntuneet niin tärkeiltä kuin aikaisemmin.

Harrastan ja kilpailen ikääntyvien koirieni kanssa enää rajoitetusti. Minulta kysytään usein, miksi näytän niin levolliselta astellessani niiden kanssa kilpailukehään. Kirjottamisen kautta olen oivaltanut tämänkin. Yksi suurimmista kilpailufiilikseeni vaikuttava asioista on se, että koiran olemassaolo ei ole minulle enää itsestäänselvyys. Kiitollisuuden tunne on hyvä lähtökohta myös harrastuksissa, etenkin kun sen yhdistää kovalla työllä hankittuun kokemukseen.

KLAG_2015_500