Avainsana-arkisto: koulutus

Rally-tokoa ruotsiksi

Innostukseni Ruotsin rally-tokoa (rallylydnad) kohtaan on oikeastaan useamman asian summa. Koulussa lempiaineeni oli ruotsi. Ylioppilaskirjoituksissa pärjäsin parhaiten äidinkielen lisäksi ruotsissa ja useimmat ulkomaanreissuni ovat suuntautuneet Ruotsiin. Koiralaumani harvennuttua olen harkinnut hankkivani mahdollisen uuden harrastuskaverin Ruotsista. Joskus olen jopa sanonut, että voisin muuttaa Ruotsiin.

Viime kesänä kun molemmat kisakoirani valioituivat rally-tokosta  kävi mielessäni  kysymys ”mitä sitten”. Kauaa ei tarvinnut miettiä, kun äkkäsin, että sitähän voisi yhdistää lomareissun ja rally-tokon ja lähteä kokeilemaan, miltä itselle rakas laji tuntuu naapurimaan versiona!  Vanhana kisakettuna tiedän, että paras tulos tulee kun asettaa itselleen tavoitteita ja takarajoja. Niinpä merkkasin kalenteriin Rally-tokoa ruotsiksi-koulutuksen 4.3.2018 ja aloitin ruotsalaiseen rally-tokoon tutustumisen.

Yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia

Suomen ja Ruotsin rally-tokossa on monia samankaltaisuuksia, mutta myös täysin päinvastaisia käytäntöjä. Tasoluokkia ja koulutustunnuksia on neljä, kuten meilläkin. Suomessa hyväksytyn tuloksen raja on kaikissa luokissa 70 pistettä, mutta Ruotsissa se on 70 vain alokasluokassa (nybörjarklass). Avoimesta luokasta (fortsättningsklass) on saatava 75 pistettä hyväksyttyyn tulokseen, voittajasta (avancerad klass) 80 pistettä ja mestariluokasta (mästarklass) 90 pistettä. Mestariluokan 90 pisteen tulosta kutsutaan myös sertifikaatiksi, joita pitää kerätä kolme voidakseen edetä rally-tokovalioksi.

Eroavaisuudet säännöissä ja käytännöissä johtuvat siitä yksinkertaisesta syystä, että rally-tokossa ei vielä ole yhteispohjoismaisia tahi kansainvälisiä sääntöjä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kun suomalainen koirakko menee kilpailemaan Ruotsiin, on kilpailu-ura aloitettava uudelleen alokasluokasta – riippumatta rally-tokomenestyksestä Suomessa.

Tarkkana taluttimen kanssa!

Avoimesta luokasta lähtien koira suorittaa rataa ilman hihnaa. Suomen ja Ruotsin säännöissä on iso ero siinä, miten kehään mennään ja sieltä poistutaan. Suomessa koiran on kaikissa luokissa oltava kytkettynä sekä kehään mentäessä että sieltä poistuttaessa. Ruotsissa taas koira kytketään irti ennen rata-alueelle astumista ja kiinni vasta sieltä  poistumisen jälkeen.

Kylttikohtaisista eroista

Suurimmat luokittaiset kylttitehtäväerot löytyvät mestariluokasta, jossa lähes kaikki tehtävät ovat jollakin tapaa erilaisia kuin meillä Suomessa. Muissa luokissa yhteneväisyyksiä on enemmän, joskin on syytä huomata, että tehtävät jakautuvat eri tavalla luokittain. Esimerkiksi meillä avoimessa luokassa vastaantuleva seisominen tulee Ruotsissa eteen jo alokasluokan kylttitehtävässä. Vastaavasti meillä voittajaluokassa oleva puolenvaihto takaa on naapurimaassa vasta mestariluokan ohjelmistossa.

Hihkun täällä innosta tämänaamuisen koulutukseni jäljiltä. Osallistujilta saadun palautteen mukaan hieman erilaiset ja totutusta poikkeavat kylttitehtävät antoivat uusia ideoita treenaamiseen, taisipa joku saada kiinni uudesta koiratanssiliikkeestäkin!

Tänään 10 vuotta täyttävä partacollie Luke oli mukana tutustumassa naapurimaamme rally-tokoon.  ”Kylläpäs on kummallista tekstiä näissä kylteissä”, näyttää Luke tuumivan.
Kuva: Hanna Johansson

 

Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia enintään 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

 

Heelerit rally-tokossa

Viime kesän heelerleirin kouluttajavierailuni ja pienen koiran kouluttamista käsittelevän blogitekstini myötä minua pyydettiin kirjoittamaan aiheesta hieman laajemmin Heeler Harrastajat-lehteen. Kirjoitus kokonaisuudessaan löytyy hiljan ilmestyneestä lehden numerosta 4/2016.

Lancashire heeler eli tuttavallisemmin heeler, on matalajalkainen ja pitkäselkäinen otus, jonka sisältämä energiamäärä saattaa räjähtää, mikäli koiralle ei tarjota tekemistä. Aktiivinen heeler ei päästä ohjaajaansa helpolla, vaan haastaa tämän harjoittelemaan ahkerasti myös omia kouluttajan taitojaan.

Heelerin pienen koon vuoksi sen palkitseminen asettaa koiran ohjaajalle haasteita. Jos koiran etujalkojenkin halutaan pysyvän maassa suorituksen aikana, on palkkanami annettava riittävän matalalta tai keksittävä muita tapoja palkata kuin kädestä. Kehotin vauvaheelereiden omistajia hyödyntämään rodun kontaktihalukkuuden jo pentuaikana, sillä mikään ei korvaa toimivaa katsekontaktia, kun koiran kanssa myöhemmin halutaan opetella uusia asioita.

Jalkojen pituudesta huolimatta pitkäselkäinen koira tarvitsee paljon harjoitusta, jotta sen takapääkin toimisi riittävän hyvin rally-tokoa ajatellen. Pötkömallisen koiran lihaskunnosta on syytä huolehtia, sillä koiran fyysiset ominaisuudet aiheuttavat tavallistakin suuremmat haasteet koiran aktiiviselle takapään käytölle. Rally-tokossa takapään käyttö on asia, jonka löytää edestään ennemmin tai myöhemmin, jos sen taakseen jättää.

Heeler Harrastajat 4/2016.

Etsitkö kouluttajaa?

Tulevan kesän kenneltapahtumien kouluttajavaraukset tehdään nyt.
Positiivisen ja osaavan kouluttajan löydät täältä!

Joulukalenteri 2016 – luukku 20

Lemmikkipalvelu Koiranpäiviä päätti tänä vuonna jättää joulutervehdykset lähettämättä. Niiden sijaan teimme lahjoituksen, jolla tuetaan kehitysmaiden naisten yrittäjyyden ja toimeentulon kehittämistä kestävän kehityksen periaattein.

Ammattikoulutus mahdollistaa nuoren tulevaisuuden.

Tämän joulukorttiratkaisun myötä haastamme myös Sinut tekemään samoin!

Naisten Pankin Ammatti-lahjan löydät täältä.

Muita eettisesti kestäviä joululahjaideoita:

Oletko reilu ohjaaja?

Mietin usein reilun ohjaajan merkitystä koiran taitojen karttumiselle ja koko koirakon edistymiselle. Kouluttajana löydän itseni usein sanomasta: ”Ajattelen tätä asiaa nyt nimenomaan koirasi kannalta.” Tarkoitan silloin sellaisia tekemiseen vaikuttavia juttuja, jotka voisivat olla paremmin, kun asioita ajattelee koiran näkövinkkelistä.

Joskus ohjaajan todetessa ”mä nyt olen tällainen, enkä muuksi muutu” olen kiitollinen niistä henkisen valmentautumisen opeista ja taidoista, joista monissa tilanteissa ammennan kiitellyn rauhallisuuteni. Kyky hillitä raivoa on kieltämättä toisinaan tarpeen.

Monissa asioissa riittävän tahtotilan avulla ylitetään uskomattomia kynnyksiä. Sitä kutsutaan asenteeksi. Mikäli koiran ohjaajalla ei ole halua panostaa omaan käyttäytymiseensä, suomeksi sanottuna harjoitella keskittymistä, loogista vihjeiden käyttöä ja selkeää koiran ohjausta, on kouluttajan melko mahdotonta viedä paria koirakkona eteenpäin. On toki olemassa esimerkiksi hermostollisia sairauksia, joiden takia ohjaajan kyvyt ovat vajavaiset, mutta ne ovat asia erikseen (ja sellaisista kannattaa  mainita kouluttajalle).

Reilu ohjaaja panostaa omaan kehittymiseensä. Yksinkertaisimmillaan osaamistaan voi parantaa vaikka bussissa istuen, mielikuvaharjoittelemalla. Kentällä voi ja pitää harjoitella ilman koiraa! Silloin häiriötreeniksi sopii vaikka ohjaajan kevyt töniminen kesken rataantutustumisen tai muun harjoittelun.

Reilu ohjaaja muokkaa tekemistään koiran mukaan. Ainut keino muokata koiran käytöstä on muuttaa jotain koiran ulkopuolella. Muutos voi olla ohjaajan äänensävy, kävelytyyli, mielentila, tempo tai joku muu.

Reilu ohjaaja tekee asiat mahdollisimman helpoiksi koiralle. Koira ymmärtää ohjaajaansa sujuvasti silloin, kun esimerkiksi sama vihjesana tarkoittaa samaa asiaa tilanteesta riippumatta. Vihjeenä toimii usein myös ohjaajan käytös – tiedostettu tai tiedostamaton.

Haaste: Tarkkaile toimiasi koiran kanssa. Toimitko arkisissa tilanteissa päättäväisesti ja johdonmukaisesti? Ymmärtääkö koirasi, mitä siltä eri tilanteissa haluat? Ovatko kriteerisi samanlaiset vai erilaiset tilanteesta riippuen? Minkälaisia ajatuksia ajattelet, kun asiat sujuvat/eivät suju?

 

 

 

 

 

Voi ei, siellä on märkää!

Elämme ajassa, jossa koiraharrastajat on hemmoteltu pilalle. Toinen toistaan valoisammat ja lämpimämmät harjoitushallit houkuttelevat harrastajia sisäänsä myös kesäkaudella, jolloin ulkonakin voisi treenata.

”Tää oli sit tässä kun on tämmönen keli!” Näitä hassunhauskoja kommentteja kuulee ulkokenttien reunamilla silloin, kun maamme kesäsää ei tarjoile kisapäivän iloksi pelkkiä poutapilviä. Ihmetellä saattaa, miksi näillä leveysasteilla ilmoitetaan ulkokisoihin koiria, jotka eivät siedä vettä.

Sadeilma on olosuhde, jota pitää harjoitella. Jos koiran omistaja vetäytyy sateella mieluummin sohvan nurkkaan peiton alle kuin vetää Goretexit niskaan ja suuntaa lenkille, on melko selvää, ettei koirankaan tottumus siitä eroa.

Jos mielit pärjätä sadekesänäkin ulkokisoissa, opeta koirasi sietämään vettä. Kehu sitä, kun se läträä lätäkössä. Palkitse se herkkupalalla, kun se heittäytyy märkään ruohoon kierimään. Kerro sille, että se on maailman paras koira juuri sen takia, että se pystyy istumaan hievahtamatta viiden sentin vesilätäkössä!

Sottaista puuhaako? Saattaa olla, etenkin jos omistat partacollien. Vaan eipähän ole tällä reseptillä vesisateesta kiusaksi.

Pilasiko sadekeli kisat?
Pilasiko sadekeli kisat?

 

Naapurisopua narun päissä

Koiran parhaita käyntikortteja on moitteeton hihnakäytös. Jos hihnakäytöksessä on parantamisen varaa,  on asiaan paneuduttava ajatuksen kanssa.

Koulutustapaamisissa asiakkaideni kanssa tulee usein puheeksi naapurit. Moni kertoo, että koira käyttäytyy kauniisti kyllä lenkin myöhemmissä vaiheissa, mutta esimerkiksi kauppakasseja kantavan naapurin ohittaminen hillitysti on hankala tehtävä.  Vika ei silloin ole koirassa vaan koulutuksessa.  Jos koiralle ei ole opetettu, miten naapuria tervehditään halutulla tavalla, ei se voi millään tietää, mitä siltä kyseisessä tilanteessa toivotaan.

Moni meistä  pitää naapureiden kanssa jutustelua mukavana ja tärkeänä asiana. Vaikka suomalainen small talk kieltämättä kaipaisikin hieman kohennusta, ei sitä kannata tehdä koiran kouluttamisen kustannuksella.  Koska koira oppii koko ajan, ei naapurikohtaamisten harjoittelua kannata jättää tekemättä.

Näin se käy: Opeta koirasi ensin kulkemaan naapurin oven/talon/pihan/portin/aidan ohitse rauhallisesti ja hallitusti. Käyttäydy itse rauhallisesti. Palkitse koiraa oikeasta käytöksestä, jotta sen kannattaa jatkossakin toimia samoin. Kun tämä onnistuu, voit pyytää naapuria avuksi. Pyydä häntä vaikka istumaan penkillä tai nyppimään rikkaruohoja, kun kävelet koirasi kanssa ohitse. Keskity koko ajan koiraan, älä naapuriin! Palkitse koiraa reilusti, kun se tekee oikein. Kiitokseksi voit vaikka kutsua naapurin kahville ja kertoa, miten koulutus on edistynyt.

Kahvikupin ääressä voit kertoa naapurillesi, kuinka koiran koulutus on onnistunut.
Kahvikupin ääressä voit kertoa naapurillesi, kuinka koiran koulutus on onnistunut.

Vinkki: Jos painiskelet yllä kuvattujen ongelmien kanssa, käy juttelemassa asiasta naapurisi kanssa – ilman koiraa! Olen varma, että ystävällinen keskustelu vie asiaa eteenpäin tehokkaammin kuin epätoivoiset koiran hillintäyritykset kuulumisten vaihdon lomassa. Uskon myös, että jokainen naapuri arvostaa sitä, että haluat panostaa koirasi yhteiskuntakelpoisuuteen ja moitteettomaan käytökseen. Jos keskustelun avaus tuntuu hankalalta, kerro kouluttajasi antamista vinkeistä, joita haluat jatkossa noudattaa.

 

Työnilon repeämä

Kotikuntani Lempäälä täyttää tänä vuonna 150 vuotta.  Pyöreitä vuosia tulee täyteen tänä vuonna myös ensimmäisen koulutusohjaajakorttini suorittamisesta, niinpä päätin kesäkuussa 2016 pistää pystyyn  yhden naisen Hyvä kiertää-projektin ja tarjota koirankoulutusosaamistani Lempäälässä – ihan ilmaiseksi.

Tarjoan enintään kolmelle koirakolle mahdollisuuden päästä ilmaiseen koulutukseen kesällä 2016. Koulutus tapahtuu yksityisopetuksena joko Sääksjärven alueella  tai muussa sovitussa paikassa. Etusijalla ovat koirat, joiden arkikäyttäytyminen tarvitsee kohennusta ja joiden omistajat ovat motivoituneita tekemään työtä muutoksen aikaansaamiseksi.

Tarjoukseni poiki lukuisia vastauksia, joista yksi oli ylitse muiden. Keke-koiran omistaja Marissa kirjoitti haaveilevansa hyvin koulutetusta koirasta, josta sekä hän että puolisonsa saisivat olla superylpeitä. Viestistä kävi ilmi, että työtunteja ei koiran kouluttamisessa säästeltäisi ja projektiin lähdettäisiin täysillä mukaan.

”Tarjous oli niin vastustamaton, etten epäröinyt hetkeäkään! Silmäni kiiluivat jo ajatuksesta, kuinka nuoren, energisen 1-vuotiaan koirani Keken mallikelpoinen olemus tämän yksityiskoulutuksen jälkeen saisi kaikkien suut loksahtamaan auki. Niinpä oli pakko tehdä hakemus – saman tien!”

Tapasimme Marissan kanssa pian. Kouluttajan pöksyissä minua jännitti aivan tavattomasti, olihan tämä tällainen kokeilu ensimmäinen lajiaan… Pettyä ei onneksi tarvinnut, sillä Marissan tavattuani tuntui, kuin olisimme tunteneet pitkäänkin. Yhteinen sävel löytyi helposti.

”Ensimmäisellä koulutuskerralla Päivi avasi minulle koirankoulutuksen saloja. Olen lukenut paljon erilaisia oppaita ja minulla on kotona entuudestaan kolme koiraa, joten kouluttaminen ei ole aivan uusi asia. Nuo aiemmat koirat ovat kuitenkin pikkukoiria, ja niin kuin usein käy, ne on kyllä koulutettu, mutta vähän niin ja näin.. Niistä kun ei ole kokonsa puolesta vaivaa, vaikka nappaisi oudossa tilanteessa syliinsä. Keke on kuitenkin niin iso, että sitä on turha kuvitella kantavansa pois tilanteista, joihin ei haluaisi joutua.”

Marissa kertoi avoimesti ja ihailtavan realistisesti koiralaumansa käytökseen liittyvistä asioista. Erityisen vaikutuksen minuun kouluttajana teki hänen rehellisyytensä koulutusasioiden edessä. Oli erittäin motivoivaa jakaa osaamistaan ihmiselle, joka  vastaanotti viestieni tarkimmatkin sävyt ja käytti antamani vinkit hyödykseen käytännössä. Oli niin innostavaa nähdä, miten tapaamisesta toiseen Keken käytös parani aivan silmissä!

”Kahden viikon aikana Keke edistyi huomattavasti kontaktin ottamisessa. Se on fiksu koira, eikä vaatinut paljoakaan aikaa, että se ymmärsi kupletin juonen. Se tapitti minua pitkiäkin aikoja silmiin toivoen, että tästä seuraa nyt jotain hyvää. Ja vaikka kontaktia olimme reenanneet jo aiemminkin, saimme Päiviltä mukaamme harjoituksen, joka sopi Kekelle paremmin kuin ryhmätunnilla tokon alkeissa opetettu versio.”

Työnilon repeämä on sitä kun näkee työnsä tuloksen ja on ihan itkuun asti iloinen sen laadusta!  Enpä olisi uskonut, mitä voin saada kun uskallan antaa. Kertakaikkiaan, tällaista tahdon lisää!

Kiitos Marissa & Keke! <3

Koodilla Lempäälä150 saat yksityisopetuksen alle kuuluvista koulutuspalveluistani -10% alennuksen. Tarjous on voimassa Lempäälän Sääksjärvellä järjestettäviin ja 31.8.2016 mennessä ostettuihin koulutuksiin (käyttöaika 3 kk ostosta).

 

Pieni koira tarvitsee tarkan kartturin

Monista koiraharrastuksista sanotaan, että ne sopivat koiralle kuin koiralle kokoon katsomatta. Pienen ja ison koiran ohjaaminen kuulostaa äkkiseltään samalta tehtävältä, mitä se ei kuitenkaan ole. Koiran koko asettaa omat haasteensa ohjaajalle.

Seuraavassa yhteenvedossa listaan muutamia asioita, joita nimenomaan pienen koiran kanssa harjoittelevan ohjaajan on syytä ottaa huomioon.

  1. Opeta pienelle koiralle, että ihmisen jalkojen läheisyydessä on hyvä olla. Tähän asiaan kannattaa hieman panostaa, sillä siinä missä isompi koira näkee perusasennosta vaivatta ohjaajansa kasvot, pieni tavoittaa katseellaan korkeintaan paidan helman tai makupalapussin pohjan. Siksi pieni koira on luonnostaan mieluummin hieman kauempana ohjaajasta kuin iso.
  2. Pientä koiraa ohjatessa koira katoaa helpommin ohjaajaltaan. Vältä hulmuavia helmoja treeniasussasi. Näin helpotat myös koiran työskentelyä, erityisesti katsekontaktin säilyttämistä. Ole tarkkana, ettet tallo koiran päälle.
  3. Rally-tokoradalla pienen koiran kanssa on väljää liikkua. Muista antaa koiralle riittävästi tilaa esim. käännöksissä. Matalajalkainenkin koira saattaa olla pitkäselkäinen, jolloin koiran kääntösäde kasvaa.
  4. Ole tarkkana, kun opetat koiralle istumista/seisomista/maahanmenoa. Koska pienellä koiralla on lyhyet jalat, tapahtuu asennoissa ja niiden muutoksissa paljon tahattomia virheitä.
  5. Tarjoa koiralle riittävän pieniä makupaloja. Pienen koiran vatsa on hetkessä täynnä, jos syötät sille isoja nameja. Palkkio voi olla myös muuta kuin syötävää, esimerkiksi lelu.
  6. Kun palkitset koiraa, tee se koiraa ahdistamatta. Palkkanamia antaessaan ohjaaja kumartuu helposti koiran päälle, jolloin moni koira väistää. Makupalan voit joissakin tilanteissa kädestä antamisen sijaan heittää esim. maahan tai antaa koiran hakea namialustalta. Naksutin antaa vapauksia myös palkitsemispaikan suhteen.
  7. Älä aliarvioi koirasi oppimiskykyä! Pienikin koira on koira.  Sen oppiminen noudattelee lainalaisuuksia keskimääräisen koiraeläimen oppimisesta vallan mainiosti. Anna koirallesi mahdollisuus onnistumisen iloon!
  8. Narusta vetäminen ei ole koiran ohjaamista! Taluttimen tulee olla sekä lenkeillä että harrastuksissa mukana oleva varmuusväline, ei ohjauspyörä koiran liikuttamiseen! Jos et usko, laita kaulapanta omaan kaulaasi ja pyydä toveriasi ohjailemaan sinua siitä haluamaansa suuntaan kertomatta etukäteen, mitä aikoo tehdä.

Kuva: (c) Maijaliisa Valkonen.

Arkikäytös paremmaksi: 7 vinkkiä ja tosiasiaa

Koiran puutteellinen tapakoulutus aiheuttaa arjessa sekä harmitusta että vaaratilanteita. Moni koiranomistaja pähkäilee, miten saisi rakkaasta lemmikistään yhteiskuntakelpoisesti käyttäytyvän kaverin, jonka kanssa olisi helppo ja mutkaton elää. Jos arkikäytös kiukuttaa, kannattaa istahtaa hetkeksi alas ja käyttää pieni tovi ainakin näiden kohtien miettimiseen.

  1. Koira oppii koko ajan
    Oppimista tapahtuu seitsemänä päivää viikossa ja 24 tuntia vuorokaudessa. Koira oppii joka hetki jotain, opetit sitä tietoisesti tai et. Asiat, jotka koiran arjessa toistuvat, vahvistuvat sen käytöksessä.  Jos koirasi esimerkiksi vetää hihnassa, vahvistuu tämä toimintatapa joka kerta, kun viet sen lenkille ja se saa vetää.
  2. Tiedä mitä haluat ja muuta omaa käytöstäsi
    On hurjan hankala kouluttaa koiraa tai tehdä mitään muutakaan jos päämäärä on hämärän peitossa. Istu alas, ota kynä ja paperia. Kirjaa ylös asiat, joiden toivot muuttuvan. Mieti sen jälkeen, miten lähdet harjoittelemaan uusia taitoja. Matka kohti tavoitetta on huomattavasti helpompi, kun suunta on selvillä alusta asti. Jos haluat muuttaa koirasi käytöstä, muuta ensin omaa käytöstäsi. Hölmöyden huippu on tehdä asioita samalla tavalla kuin aina ennenkin ja toivoa muutosta.
  3. Tee haluamasi asiat koiralle kannattaviksi
    Koira tekee asioita, jotka ovat sille kannattavia. On lapsellista kuvitella, että koira tottelisi, koska se rakastaa omistajaansa. Koira toistaa käytöksessään asioita, jotka ovat sille kannattavia. Siksi esimerkiksi tänne-käskyn noudattamisesta kannattaa palkita koiraa usein. Halvimpia henkivakuutuksia koiralle on luotettava luoksetulo.
  4. Eliminoi ongelmatilanteet
    Jos koet jonkin asian koiran käytöksessä ongelmaksi, pohdi mikä saa käytöksen aikaan. Jos esimerkiksi koiralla on tapana karata kun sitä ei huomioida, huolehdi siitä, että koira on joko kytkettynä tai täyden huomiosi keskipisteessä. Moni kaksijalkainenkin vaihtaa pöytäseuruetta, jos edellinen oli tylsä.
  5. Keskity koiraan
    Kun haluat opettaa koiralle jotain uutta, hoitele lapset, puhelimet, työasiat ja muut häiritsevät tekijät pois jaloista. Kun annat koirallesi 100% keskittymisesi, alkavat hommat luonnistua. Et itsekään jaksa kuunnella kauaa puhujaa, joka takeltelevien lauseidensa välissä esim. komentaa lastaan.
  6. Rauhoitu
    Kovin usein näkee narunpäitä, jotka toistavat sarjatulena koiralle käskyjä. Anna koiralle aikaa reagoida. Odota. Palkitse oikeasta käytöksestä. Voit ihan yhtä hyvin opettaa koiran tottelemaan ensimmäistä tai kymmenettä käskyäsi. Valinta on sinun.
  7. Älä jää yksin!
    Jos jokin ongelma tuntuu ylitsepääsemättömältä, hanki apua. Yksin ei kannata jäädä. Koirasi kasvattaja osaa varmasti neuvoa monissa arkisissa asioissa. Eri asioihin erikoistuneita kouluttajia löydät esim. koirakerhoista ja –seuroista sekä yksityisistä koirakouluista ja alan yrittäjistä. Jos koiran käytöksessä tapahtuu yhtäkkinen muutos, kannattaa avun hakeminen aloittaa eläinlääkärin juttusilta.

    Lemmikkipalvelu Koiranpäiviä-koulutukset.

Uusi kurssi, uudet kujeet

Näppäimistön ääreltä löytyy Lemmikkipalvelu Koiranpäivien VOI/MES-tason rally-tokovalmennukseen osallistuva noviisikoiraharrastaja, joka treenaa kirkasotsaisella innolla kuusivuotiaan keeshondinsa kanssa ahkerasti (ja usein täysin vääriä asioita). Kerron kuulumisiamme kurssilta säännöllisesti – luvassa on ajatuksia, oivalluksia ja myötä- sekä vastamäkiä.


Alku aina hankalaa, sanotaan, ja niinhän se tällä kertaa olikin. En ollut ehtinyt henkisesti varautua kurssin intensiiviseen aloituskertaan, sillä jouduin syöksymään ensimmäiselle kurssikerralle suoraan työhaastattelusta. Kerta se on ensimmäinenkin, kun saan yhdistää sukkahousut ja nutturakampauksen tuulipukuhousuihin ja treeniliiviin. Tungin lihapullat taskuun ja talutin innosta kieppuvan koiran kentälle.

Meitä odotti kentällä pitkä, kisaratamainen lähtötasotesti. Ennakoin rataan tutustuessani, että runsaslukuiset käännökset aiheuttaisivat meille eniten päänvaivaa – etenkin kun allekirjoittaneella on vahingollinen tapa tehdä ne niin lähellä kylttiä, että koira saa vetää vatsaa sisään yrittäessään pysyä rinnallani. Myöskään oikealla seuraaminen ei varsinaisesti ole vielä sellaisessa terässä, että sitä haluaisin kisaradoilla esitellä.

Pohdin paljon ennen kurssin alkua sitä, mitä oikeastaan toivoin Päivin koutsaamisesta irti saavani. Listasin paperille ylös muutamia ongelmia: yksittäisiä kylttejä, mieltä askarruttaneita ratakoukeroita ja joitakin tekniikka-asioita, joita en osannut selättää itse silkalla härkäpäisellä puurtamisella. Kaikkein kiperin ongelmamme, jonka toivoisin kurssilla jotenkin taklaavani, kytkeytyy kuitenkin nimenomaan ratoihin: Mitä pidemmälle rata etenee, sitä enemmän koira alkaa kuumua, äännellä ja keulia. Loppumetreillä kylttien välinen eteneminen tapahtuu kaikkea muuta kuin kauniissa kontaktissa ja tehtävätkin huiskaistaan läpi puolihuolimattomasti ja pöhisten. Radan loppupäähän sijoitetut vauhdinmuutokset, hypyt tai muut kiihdyttävät kyltit saavat aikaiseksi suoranaisen sekopäähepulin ja ohjaajassa tarpeen vetää treeniliivin kaulus kiinni aina nenään asti ja poistua radalta jonnekin tunnetun sivilisaation ulottumattomiin. Ongelma toistuu identtisenä sekä treeneissä että kisoissa.

Luna teki parhaansa antaakseen ongelmistamme kattavan kuvan myös lähtötasotestissä ja minä avustin parhaani mukaan hutiloivalla ohjauksella. Sain jälkikäteen alleviivata sanan “etukäteisvalmistautuminen” henkisistä muistiinpanoistani. Valmistautumaton ja edelleen työhaastattelua pähkivä omistaja sekä muurahaispöksyinen koira olivat huono yhtälö. Vaikka rutinoituneena suorittajana pikkukeeshond kykeni toimimaan ensimmäisen puolikkaan radasta edes auttavasti, näin jo ensimmäisellä kyltillä sen silmistä, että latinkia oli nyt turhan paljon. Ääntely alkoi jo kolmannella kyltillä peruutuksen yhteydessä, eikä siitä tullut loppua lainkaan. Sain muistutella koiraa seuraamispaikasta yhtenään ja radan loppupäässä Luna protestoi ohjaajansa toimia päättämällä, ettei seisominen maistunut sille tänään lainkaan. Koira ei ole ikinä ennen kieltäytynyt seisomasta/istumasta/makaamasta missään toko- tai rally-tokokisoissa, joten oppia ikä kaikki emännällekin.

Vaikka rata ei antanut ehkä meistä kovinkaan mairittelevaa kuvaa tuoreille kurssikavereille, olin oikeastaan aika tyytyväinen sen päätteeksi. Ongelmia riitti, joten kurssille olisi ainakin tavoitteita ja opeteltavaa! Myös Päivi löysi tekemisestämme paljon parannettavaa – mutta myös paljon sellaista hyvää, jota en ollut tullut itse ajatelleeksi. Olinko esimerkiksi huomannut, kuinka paljon koirani oli kehittynyt peruuttamisessa?

Saimme kotiläksyksi melkoisen kasan treenattavaa, sillä rata ei ollut osaltamme mikään nappisuoritus ja myös sitä seurannut käytösruutu oli kokeiluna aika uusi. Etenkin oikean puolen seuraaminen oli paikoin vielä kömpelöä ja etäisyyteni kyltteihin edelleen aivan naurettavan pieni. Hyvän koiraharrastuskurssin tunnistaa mielestäni siitä, että käytännön oppien lisäksi pureskeltavaa tarjotaan säännöllisesti myös ajatuksille. Konkreettisten treeniohjeiden lisäksi sainkin ennen kaikkea ajateltavaa: mitä minä voisin tehdä taatakseni koiralleni mahdollisimman mukavat olosuhteet radan suorittamiseen?