Avainsana-arkisto: koulutusohjaaja

Rohkeasti rajan yli

Takanani on kaksi intensiivistä ja antoisaa päivää koiratanssin koulutusohjaajakurssilla, joka tupsahti eteeni kuin tilauksesta. Kalenterissani oli kurssin mentävä aukko, eikä minua sopivan tilaisuuden tullen tarvitse rajojen ylittämisiin juuri yllyttää.

Innostukseni lajiin ryöpsähti esille pari vuotta sitten, kun lajin asiantuntijana pitämäni Minna Kellomäki piti partacollieiden erikoisnäyttelyn yhteydessä koiratanssin workshopin ummikoille. En tiennyt silloin koiratanssista juuri mitään, mutta Minnan innostus ja rakkaus lajiin oli niin tarttuvaa, että katsoin viisaaksi tutustua koiratanssiin hieman lähemmin.

Viikonlopun kurssin alkajaisiksi panin merkille, että tuntemattomat kurssitoverini tervehtivät minua jotenkin erityisen lämpimästi. Tunsin, että ystävällisen hymyn takaa välittyi jotain paljon enemmän kuin pelkkä ”moi”.

Keskustelimme kurssilla mm. koulutusohjaajan rooliin liittyvistä odotuksista, ominaisuuksista ja vaatimuksista.  Keskustelu aiheen ympärillä oli intensiivistä ja hyvin mielenkiintoista. Jokseenkin taiteellisiksi muodostuneista muistiinpanoistani näitä asioita löytyi lopulta parisenkymmentä.

Luonteenomaista koiratanssille on se, että valmiita liikkeitä ei ole missään lueteltu, pakollisia liikkeitä ei ole olemassakaan ja todennäköisesti ihan jokainen koulutusohjaaja tulee löytämään edestään haasteen, johon tarvitaan kouluttajakollegan apua. Pidän kovasti ajatuksesta, että yhdessä osaamme enemmän, eikä kenenkään ole tarvetta korottaa itseään toisten yläpuolelle.

Hanna ja partacollie Luke reippaana harjoituskoirakkona. Taustalla kouluttaja Tiina Paavola.

Kouluttajakollegoista oli totista hyötyä toisena kurssipäivänä, jolloin pääsimme kouluttamaan kukin omaa ryhmäämme. Kurssinjohtaja Johanna Saariluoma oli määrännyt meille jokaiselle oman otsikon, jonka viitekehykseen harjoitustunnin tuli asettua. Ei liene yllätys, ettei kukaan saanut omaa suosikkiaihettaan tähän tehtävään.

Monen kurssilaisen niinsanottu paras koulutusflow koki hienoisen heilahduksen, kun harjoitustuntia oli seuraamassa kuusi tarkkasilmäistä ja -korvaista kurssitoveria muistiinpanovälineet valmiina. Johanna oli antanut jokaiselle oman näkökulman, mistä tuli antaa palautetta tunnin päätteeksi. Kaikki koulutustunnit olivat hyviä, eikä yhtään kurttuotsaista koutsia kentällä nähty. Palautteenanto sujui lämpimässä hengessä, positiivista kommentointia tuli runsaasti ja kehitysehdotuksetkin oli helppo ottaa vastaan. Parasta päivässä oli se, että jokaisen kouluttajan tyylistä löysin jotain sellaista, mitä haluan oppia myös itse.

Odotamme vielä, että Palveluskoiraliitto sinetöi hyväksytyt kurssisuorituksemme koulutusohjaajakortilla. Sitä odotellessa ajattelen lakkaamatta, mikä aarrearkku on omistaa hyvät suhteet muihin oman lajin osaajiin niin myötä- kuin vastamäissäkin.

Oma oppimistyylini on taktiili. Siksi kirjoitin, piirsin, väritin ja askartelin kurssipäivien aikana runsaasti.