Avainsana-arkisto: ohjaaja

Ajatusten raksalla

Viime lauantaina minulla oli ilo osallistua Anne Talvitien luennolle, jonka otsikkona oli lyhyesti Kilpailujännitys. Eläväinen ja ammattitaitoinen luennoitsija kehotti kuulijoitaan opettamaan luennon asioita jollekulle, jotta oppisimme paremmin. Koska opin parhaiten kirjoittamalla, päätin jakaa oppimaani teille, rakkaat blogini lukijat!

Halusin mennä kuuntelemaan Annea, sillä olin kuullut erinomaista palautetta hänen aikaisemmasta luennostaan. Arvelin saavani luennolta vinkkejä, joiden avulla voisin auttaa asiakkaitani pääsemään eroon suoritusta haittaavasta kilpailujännityksestä. Toivoin myös, että saisin luennolta vinkkejä omaan tekemiseeni. Hassu ominaisuuteni on onnistua kisoissa ja epäonnistua treeneissä, mikä luonnollisesti on omiaan latistamaan treeni-intoani.

Puhumme itsellemme noin 60 000 sanaa päivässä. Kyllä –  tätä lukiessasi käyt sisäistä keskustelua itsesi kanssa siitä, voiko tämä luku oikeasti olla totta. On se. Kun sisäisen puheen määrä on näinkin valtaisa, on suuri merkitys sillä, minkälaisia asioita itsestämme itsellemme kerromme ja uskomme.

Meillä jokaisella on historiamme niin kilpailuiden kuin muidenkin koitosten suhteen. Aina ei ole välttämättä mennyt hyvin, mutta historia ei saa määritellä tulevaisuuttamme!  Jos niinsanottu kertova minä muistuttelee meitä siitä, että ”tässä hallissa olet aina epäonnistunut”, on tällainen ajatus potkittava pois ja äkkiä. Tilalle on kirjoitettava sellaisia uusia ajatuksia, joita haluamme kilpailun alla kuulla. Tätä uudelleenkirjoitusta kutsutaan ajatusten rakenteiden muokkaamiseksi.

Luentomuistiinpanoja.
Anne muistutti, että jos tukeudumme kertovan minän tarinoihin epäonnistuneista suorituksista, ovat mahdollisuutemme tulevaisuuden kisakentillä vain pieni pläntti todellisista kyvyistämme. Mentaalivalmennuksen idea on muokata kilpailijan olotilaa kevyemmäksi ja näin laajentaa menestymisen mahdollisuuksia kilpailuissa.

Luennolta ehkä parhaiten jäi mieleeni se, että jännityksemme ei kohdistu suoraan kilpailuun, tilanteeseen, asiaan tai ihmiseen vaan siihen merkitykseen, jonka sisäinen tarinankertojamme sille antaa. Jos esimerkiksi jännitämme tietyn henkilön läsnäoloa, emme varsinaisesti jännitä kyseistä ihmistä vaan sitä merkitystä, tunnetta tai ajatusta, jonka hänen läsnäolonsa meille aiheuttaa.

Kuulijoita kehotettiin luennolla miettimään, missä kohtaa kehoa jännitys tuntuu. Jännityksen koko, väri, materiaali ovat asioita, joita jännityksestä kärsivän kannattaa pohdiskella ihan ajan kanssa. Miltä ja missä jännitys tarkalleen tuntuu? Kun jännitykseensä pääsee tätä kautta käsiksi, voi sen ominaisuuksia lähteä mielessään muuttamaan. Mitä luulet, tuntuisiko pieni pyöreä pinkki jännitys erilaiselta kuin kehonkokoinen musta betonimöykky?

Tässä kohtaa luentoa rohkenin kysyä takarivistä, toimisivatko Annen kuvaamat mekanismit myös toisinpäin. Anne vakuutti, että kyllä toimivat ja pyysi minua demohenkilöksi salin eteen. Ensin hän pyysi minua määrittelemään, miltä tuntuu ja minkälaisia elementtejä on mukana kun kisafiilikseni on nollassa ja täydessä kympissä. Nämä olivat suht helppoja juttuja. Töitä piti alkaa tekemään siinä kohtaa, kun Anne kyseli, mitä pitää lisätä nollaan, että päästään asteikolla kakkoseen jne. Se ei ollutkaan enää niin helppoa.

Kun muutama kiintopiste asteikolta oli määritelty, hoksasin homman jujun. Kuulun siihen ihmistyyppiin, joka syttyy vasta paineen alla ja tositilanteessa (tämä ei ollut yllätys). Kotiläksyihini kirjattiin treenien muokkaaminen enemmän kisatilannetta jäljitteleviksi. Yleisö, arvostelu, kertaluonteinen suoritus ja palkinto ovat muutamia niistä asioista, joita voisin alkaa omiin harjoituksiini lisäilemään.

Koska luennossa keskityttiin nimenomaan ohjaajaan jättäen koira pois laskuista, tuli sen aikana monta ajatusta ihan muuallakin elämässä sovellettavaksi. Esimerkiksi niinsanottua flow-tilaa tarvitsemme monessa muussakin tekemisessä kuin kilpaillessa.

Pidin Annen käytännönläheisestä, runsaasti esimerkkejä sisältäneestä luennosta todella paljon! Kuulemani huhut kentältä olivat kerrankin totta! Jos koirakerhossasi on tarvetta mentaalivalmennuksen illalle, suosittelen lämpimästi ottamaan yhteyttä Anneen.

Kiitos!

Artikkelikuva minusta ja Taimista kisoissa: Harri Nurmi 2016.

Oletko reilu ohjaaja?

Mietin usein reilun ohjaajan merkitystä koiran taitojen karttumiselle ja koko koirakon edistymiselle. Kouluttajana löydän itseni usein sanomasta: ”Ajattelen tätä asiaa nyt nimenomaan koirasi kannalta.” Tarkoitan silloin sellaisia tekemiseen vaikuttavia juttuja, jotka voisivat olla paremmin, kun asioita ajattelee koiran näkövinkkelistä.

Joskus ohjaajan todetessa ”mä nyt olen tällainen, enkä muuksi muutu” olen kiitollinen niistä henkisen valmentautumisen opeista ja taidoista, joista monissa tilanteissa ammennan kiitellyn rauhallisuuteni. Kyky hillitä raivoa on kieltämättä toisinaan tarpeen.

Monissa asioissa riittävän tahtotilan avulla ylitetään uskomattomia kynnyksiä. Sitä kutsutaan asenteeksi. Mikäli koiran ohjaajalla ei ole halua panostaa omaan käyttäytymiseensä, suomeksi sanottuna harjoitella keskittymistä, loogista vihjeiden käyttöä ja selkeää koiran ohjausta, on kouluttajan melko mahdotonta viedä paria koirakkona eteenpäin. On toki olemassa esimerkiksi hermostollisia sairauksia, joiden takia ohjaajan kyvyt ovat vajavaiset, mutta ne ovat asia erikseen (ja sellaisista kannattaa  mainita kouluttajalle).

Reilu ohjaaja panostaa omaan kehittymiseensä. Yksinkertaisimmillaan osaamistaan voi parantaa vaikka bussissa istuen, mielikuvaharjoittelemalla. Kentällä voi ja pitää harjoitella ilman koiraa! Silloin häiriötreeniksi sopii vaikka ohjaajan kevyt töniminen kesken rataantutustumisen tai muun harjoittelun.

Reilu ohjaaja muokkaa tekemistään koiran mukaan. Ainut keino muokata koiran käytöstä on muuttaa jotain koiran ulkopuolella. Muutos voi olla ohjaajan äänensävy, kävelytyyli, mielentila, tempo tai joku muu.

Reilu ohjaaja tekee asiat mahdollisimman helpoiksi koiralle. Koira ymmärtää ohjaajaansa sujuvasti silloin, kun esimerkiksi sama vihjesana tarkoittaa samaa asiaa tilanteesta riippumatta. Vihjeenä toimii usein myös ohjaajan käytös – tiedostettu tai tiedostamaton.

Haaste: Tarkkaile toimiasi koiran kanssa. Toimitko arkisissa tilanteissa päättäväisesti ja johdonmukaisesti? Ymmärtääkö koirasi, mitä siltä eri tilanteissa haluat? Ovatko kriteerisi samanlaiset vai erilaiset tilanteesta riippuen? Minkälaisia ajatuksia ajattelet, kun asiat sujuvat/eivät suju?