Avainsana-arkisto: rally-toko

Rallylydnad i Norsborg

Olen harrastanut koirieni kanssa yli kaksikymmentä vuotta ja haaveillut vielä jonain päivänä kilpailevani ulkomailla. Kuluneena keväänä huomasin kaipaavani uudenlaisia juttuja itseni haastamiseen ja niin otin ja ilmoitin itseni ruotsalaisiin rally-tokokisoihin.

Valmistautuminen kisareissuun alkoi ruotsin preppauskurssilla nimeltä Rallylydnad regler eli rally-tokosäännöt ruotsiksi. Jo hieman elähtänyt virkamiesruotsini koki uuden tulemisen, kun kevätiltoina istuin sohvan nurkassa alleviivaustussi kourassa tutkimassa sääntöjä. Vaikka ruotsin kielen ystävä olenkin aina ollut, en kuunaan ole niin innolla opiskellut uusia sanoja saati muistanut niitä kertakuulemalta! Opiskeluinnostuksen myötä syntyi myös uusi koulutustuotteeni, Rally-tokoa ruotsiksi! Tästä eteenpäin opetan kurssillani käytännön kokemusta rikkaampana!

Koska Suomella ja Ruotsilla ei ainakaan toistaiseksi ole yhteneväisiä sääntöjä, on suomalaisen kilpailijan aloitettava Ruotsissa alokasluokasta. Suomalaiset säännöt ja kyltit hyvin hallitseva kilpailijakin kokee riittävästi haasteita osallistuessaan alokasluokkaan vieraalla kielellä ja totutusta poikkeavin säännöin. Kaukana kotoa korostuvat lisäksi mm. hyvät kilpailutaidot, joita ovat esim. kisarutiinien hallinta, kilpailupäivän suunnittelu sekä kilpailijan itsensä että koiran levon tarpeen tunteminen.

Aurinkoinen Norsborg Tukholman läänissä toivotti meidät tervetulleiksi kisaan ystävällisten toimihenkilöiden kera. Jo aamulla aurinko paistoi kuumasti ja varjopaikka oli ainut vaihtoehto sijoittaa koira. Mustaturkkiselle kisakaverilleni olin onneksi varannut mukaan häkkituulettimen, viilennysmanttelin ja ison pullon vettä.

Olen huvittuneena seurannut kuvia ja videoita ruotsalaisista rally-tokokisoista jo tovin. Merkillepantavaa niissä ovat suuret, vihreät nurmikentät ja alati paistava aurinko. Tämän havainnon turvin olen muodostanut itselleni mielikuvan, että naapurimaan hannuhanhet kisaavat aina auringossa kylpien ja vehreillä nurmilla! Keväinen kuivuus oli kuitenkin koetellut yhtä lailla länsinaapuria, joten vihreiden nurmien sijasta saimme kilpailla keltaiseksi kuivahtaneella, pissalle tuoksahtelevalla kentällä. Aurinko sentään pysytteli taivaalla, kuten mielikuvissani.

Tuomari ja sihteeri työskentelivät aurinkovarjon suojassa.

Alokasluokka oli suuri, yli 30 koirakkoa! Rotukirjokin oli aikamoinen, kuten rally-tokossa kuuluukin. Minä olin ainut kilpailija partacollien kanssa, kuten niin usein Suomessakin.

Oli onni, että kilpailunumeroni arpoutui keskelle luokkaa. Ennätin nimittäin näkemään useita suorituksia ennen omaani ja seuraamaan natiivien kilpailukäyttäytymistä.

Rataantutustumisessa piinasin tuomaria kysymällä tarkentavia kysymyksiä ontuvalla muminsvenskallani, mutta niin vaan sain kysymyksiini asialliset vastaukset ja vieläpä ymmärsin ne! Päällimmäiseksi mieleen jäi se, että vaikka Ruotsissa maalikyltille saavuttaisiin juoksussa, on kehästä poistuttava (eli maalikyltiltä edettävä eteenpäin) normaalissa käynnissä. Tällaisen jäynän oli tuomarimme radalle sijoittanut.

Muutakin muistettavaa radalla oli. Mukana oli tehtäviä, joita suomalaisessa rally-tokossa ei ole laisinkaan. Tällaisia olivat esimerkiksi ”istu-seiso-liikkeelle”, ”koira kiertää ohjaajan ympäri” ja hitaassa käynnissä suoritettu ”270 vasempaan”-käännös.

Ruotsissa kehään mennään vasta kun tuomari on antanut luvan. Lähtökyltillä otetaan perusasento ja sitten jatketaan matkaa oma-aloitteisella lähdöllä startaten. Oli juhlallista, kun tuomari puhutteli kilpailijaa nimeltä ja toivotti tervetulleeksi kilpailemaan. Aika kätevä tapa muuten varmistaa, että lähdössä on oikea koirakko!

Taimi lähti radalle kieli pitkällä roikkuen ja epätavallisen laiskan oloisesti. Edellisen päivän laivamatka ja yö hotellissa väsytti sitä selvästi, eikä 28-asteinen hellepäivä helpottanut tilannetta. Pelkäsin kuollakseni koko radan ajan, että karvamoppini lyyhistyy kentälle! Maaliin asti kuitenkin tassuttelimme – ja kehänauhakin muistettiin ylittää oikeassa askellajissa! Lopputuloksemme kilpailussa oli 7. sija pistein 88/100. Hyväksytty tulos oli matkan tavoite hauskanpidon lisäksi – molemmat tavoitteet saavutettiin!

Matkakumppani-dogsitter-valmentajani Katja totesi paluumatkalla osuvasti, että ”ei tää  mikään aloittelijan kisareissu ole”. Kokeneena kilpailijana oli hauska tutustua erilaiseen kilpailuympäristöön, mutta kyllä olisi tullut hutera olo monessa kohtaa, jos olisi vielä pitänyt jännittää, miten oma koira suorittaa tehtävät tai kisarutiini muutoin ei olisi ollut kunnossa.

Monessa mukana ollut Taimi matkusti laivalla kuin vanha tekijä ja keräsi kansainvälistä ihailijajoukkoa ympärilleen.

Kuten koiran kanssa kilpaileminen aikoinaan, vei tämäkin harrastuksen muoto minut kerralla mennessään. Seuraava reissu on jo varattu, tällä kertaa hieman Tukholmasta pohjoiseen suuntautuen. Josko siellä sitten se vihreä nurmikin on nähtävillä…?

Kenelle suosittelen kisaretkeä naapurimaahan?

  • sinulle, joka haluat yhdistää lomailun ja kisaamisen
  • sinulle, joka selviät jollakin tapaa ruotsin kielellä
  • sinulle, joka etsit uusia kokemuksia
  • sinulle, joka kaipaat tuoreita ajatuksia koiraharrastukseesi
  • sinulle, joka kaipaat tapoja haastaa itsesi

Artikkelin kuvat: (c) Päivi Nummi/Katja Tuominen

Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia enintään 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

”Kiitos! Tätä mä just halusin!”

Helteisen koulutusviikonlopun päätteeksi mieleni valtaa kiitollisuus. Mikä etuoikeus onkaan saada tehdä työtä, jossa tuntee olevansa nainen paikallaan ja vieläpä oikean aikaan!

Minulla on tapana purkaa koulutusteni sisältöä sekä muistiinpanoiksi tulevaa varten että purkaakseni päivän tai viikonlopun aikana virinneitä ajatuksiani – niitä nimittäin on paljon! Tällä kertaa päätin jakaa koulutusviikonloppuni purun blogissa, koska arvelen, että tässä jutussa on niinsanotusti vinha perä.

Tavoitteet

Kertaluonteisesta koulutustilanteesta saavat eniten irti ne ohjaajat, jotka ovat ennalta pohtineet koiransa, itsensä tai ohjauksensa puutteita. Mitä tarkemmin koulutukseen osallistuva ohjaaja osaa kuvata toivomansa kehityskohteen, sitä paremmin kouluttaja pystyy keskittymään juuri siihen. Kun sekä kouluttaja että koiranohjaaja tietävät treenin tavoitteen, on myös helpompi arvioida, miten hyvin tavoitteen saavuttamisessa onnistuttiin.

Valmentajan kehittyminen ja itsearviointi mahdollistuu palautteen avulla. Valmennustilanteessa minulle on tärkeää tietää, miten hyvin onnistuin vastaamaan koulutettavan kysymyksiin tai antamaan ratkaisun avaimia hänen ongelmaansa. Siksi viimeinen kysymykseni noudatteleekin linjaa ”Saitko tästä irti sen, mitä tulit hakemaan?”. Kun tavoite on selkeä ja koiranohjaajan itsensä asettama, on kysymykseen kohtalaisen helppo vastata.

Keskittyminen

Koulutuksessa on usein rajattu aika per osallistuja. Osaava kouluttaja pystyy pitämään aikataulusta kiinni, vaikka päivä toisi tullessaan hienoisia yllätyksiä. On kuitenkin epäreilua venyttää päivää kohtuuttomasti, jos esimerkiksi osallistujat myöhästelevät sovitusta aikataulusta. Kouluttajaa harmittaa, kun koirakko saapuu vuorolleen myöhässä. Näissä tilanteissa ei sen enempää koiran kuin ohjaajankaan mielentila ole otollinen itse valmennustapahtumalle kuin keskittyneelle treenillekään. Treenirauhaa voivat kiireen tunnun lisäksi häiritä myös muut tekijät, jotka kannattaa ihan mukavuudenkin takia minimoida.

Herkät koirat

Tänä viikonloppuna mieleeni jäivät erityisesti ns. herkät koirat. Tapasin useamman ohjaajan, joka kuvasi omaa koiraansa herkäksi, osa jopa varsinaiseksi mielensäpahoittajaksi. Tällaiset koirat vetävät helposti herneen kirsuun, jos ohjaajan toiminta on epähienoa tai koiran egoa vähemmän hivelevää. Hämmennyksekseni huomasin, että juuri ne ohjaajat, jotka kuvasivat koiriaan herkiksi, tapaavat useimmin torumaan koiraansa väärästä tai epätarkasta käytöksestä.

Tutkimukset osoittavat, että koiran käytöksen positiivinen vahvistaminen eli oikeasta käytöksestä palkitseminen on tehokkain tapa päästä haluttuun lopputulokseen. Jos koira lisäksi tiedetään mieleltään herkäksi, en missään tapauksessa lähtisi torumaan sitä hyvästä yrityksestä, vaikka lopputulos ei aivan priimaa olisikaan ollut. Herkän koiran kouluttaminen ja kannustaminen vaatii herkkyyttä myös ohjaajalta!

Kiireetön koulutushetki takaa rauhan harjoitella haluttua asiaa erilaisia asioita kokeillen.
Kuva & artikkelikuva: Liisa Tikka.

Nuoren uroksen päiväkirjasta…

”Mua ei kiinnosta!”.  Murkkuikäisen koiran kouluttaminen  ei ole aina helppoa. Lohdullista on, että tämä ikäkausi on ohimenevä, eikä kestä ikuisuutta. Murkkukoiraa kannattaa kuunnella, antaa sille aikaa ja edetä koiran ehdoilla. Jos koiraa ei kiinnosta, tauko treeneissä voi olla paras ratkaisu.

Ensimmäistä murkkukoiraa kouluttaessani joku viisas sanoi minulle: ”kaiken, minkä tänä aikana teet, saat moninkertaisesti takaisin myöhemmin”. Tämä viisas lausahdus sisältää usempia ajattelemisen arvoisia näkökulmia. Ensinnäkin: jos homma ei suju, ei kannata jankuttaa. Murkkuikäinen koira on herkkä mieltämään kaiken treeniin tylsäksi, jos sitä pakottaa tai treenirupeamat ovat liian pitkiä/vaikeita.  Toiseksi: vaikka tekisit kuinka vähän, auttaa se sinua aivan varmasti tulevaisuudessa. Joskus voi olla kaikkein hyödyllisintä ottaa koira ja treenin sijasta lähteä piiiitkälle lenkille ihan vaan tuulettamaan ajatuksia.

Ratkaisuja ongelmiin

Tuoreiden treeni-ideoiden tuominen harjoituksiin voi joskus tuntua hankalalta. Kun tilanteeseen tulee kouluttaja, joka ei näe porukkaa joka viikko, saattaa idealaatikosta nousta aivan uudenlaisia tapoja treenata! Vierailevan kouluttajan roolissa sain tälläkin kertaa haastavia ja mielenkiintoisia treenipulmia ratkottavakseni ja kyllä niitä ideoita laatikosta nousikin!

Merkkitötteröä kirsulla tökkivä koira lopetti tökkimisen, kun merkin korkeutta madallettiin. Ratatreenissä haukkuva koira hiljeni, kun ohjaaja selkeytti ohjaamistaan ja vähensi suullista ohjeistustaan.  Moni vinoon peruutus oikeni kun ohjaaja lakkasi yliohjaamasta koiraansa ja piti oman ruotonsa suorana. Monessa tapauksessa ongelma ei ollutkaan koirassa, vaan ohjaajassa. Useampi koiranohjaaja harmitteli, ettei ollut hoksannut palata treenissä takaisinpäin kun edistymistä ei tapahdu. Koiran kouluttamisessa täytyy olla luova, sillä sekä koirat että ohjaajat ovat yksilöitä ja jokaiselle parille pitää löytyä mielekäs ja innostava tapa harjoitella.

Pala minusta jää ajattelemaan tämänkin viikonlopun koulutettavia, ihan jokaista! Toivon, että pystyin antamaan itsestäni jotain sellaista, mikä innosti, virkisti, kannusti , ilahdutti tai inspiroi!

Mieleeni jäi erityisesti tämä palaute:

Ihanaa! Sulla oli vinkki jokaiseen meidän ongelmaan – ja niihinkin, mitä mä en tiennyt olevan olemassakaan!

Kiitos! Tämän takia teen tätä työtä! <3

P.S. Kilpailujännityksestä käytiin viikonlopun aikana niin mielenkiintoinen keskustelu, että se ansaitsee ihan oman postauksensa hieman myöhemmin!

Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia enintään 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

 

 

 

 

Houkutusta kerrakseen!

Järjestän yritykseni koulutustoiminnan puitteissa epävirallisia kilpailuita, pääasiassa rally-tokossa. Edellisissä kisoissani maaliskuussa kuuntelin herkällä korvalla osallistujien puheita aiheista, joita pitäisi harjoitella enemmän. Yhdeksi teemaksi nousi houkutus.

Houkutus on rally-tokon avoimen luokan tehtävä, jossa tarkoituksena on koiraa seurauttaen kiertää kahdeksikko kahden merkkikartion ympäri. Helppoa – äkkiseltään kyllä! Kun merkkikartoiden läheisyyteen sijoitetaan metwurstirasia, puolikas nenäliinapaketti,  Bilteman kuvasto tai pari huolellisesti käytettyä pehmolelua, muuttuu tilanne oitis. Eikä koira saa kiinnostua houkutuksista saati koskea niitä!

Arkisetkin asiat saattavat olla hyvin kiinnostavia koiran mielestä.

Tänään pidettyihin epiksiin räätälöin houkutustreeniä kaipaaville ihan oman luokan. Houkutusluokan rata sisälsi 11 tehtävää, joista 5 (käytännössä joka toinen) oli erilaisia houkutuksia. Välitehtävät olivat helppoja pysäyttäviä tehtäviä, jotta ohjaajat saivat ottaa koiran haltuun ennen seuraavan houkutuksen lähestymistä. Houkutusluokassa sai palkata – harjoitushan se leikkimielisestä kisasta huolimatta oli!

Haastavia ratatehtäviä yhdistää usein sellainen tosiasia, että ohjaajat epäilevät onnistumistaan ja koirat suoriutuvat erinomaisesti. Niin kävi nytkin! Houkutuksista kiinnostuttiin yllättävän vähän. Enemmän haastetta oli ohjaajilla, jotka yrittivät parhaansa mukaan pysyä oikealla reitillä mutkaisella radallani.

Eniten haastavaa oli saada pieneen (10×10 metriä) harjoitushalliin mahtumaan suorituskelpoinen rata. Mielikuvitusta käyttäen ja rally-tokon sääntöjä luovasti mukaillen kuitenkin onnistuin vähintään kohtuullisesti.

Kiitos kaikille 8.4.2018 kevätepiksiin osallistuneille! Meillä järjestäjillä oli mukava päivä – toivottavasti teilläkin!

Radan esittely menossa.

Kuvat: Sanna Rajala

Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia enintään 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

 

Rally-tokoa ruotsiksi

Innostukseni Ruotsin rally-tokoa (rallylydnad) kohtaan on oikeastaan useamman asian summa. Koulussa lempiaineeni oli ruotsi. Ylioppilaskirjoituksissa pärjäsin parhaiten äidinkielen lisäksi ruotsissa ja useimmat ulkomaanreissuni ovat suuntautuneet Ruotsiin. Koiralaumani harvennuttua olen harkinnut hankkivani mahdollisen uuden harrastuskaverin Ruotsista. Joskus olen jopa sanonut, että voisin muuttaa Ruotsiin.

Viime kesänä kun molemmat kisakoirani valioituivat rally-tokosta  kävi mielessäni  kysymys ”mitä sitten”. Kauaa ei tarvinnut miettiä, kun äkkäsin, että sitähän voisi yhdistää lomareissun ja rally-tokon ja lähteä kokeilemaan, miltä itselle rakas laji tuntuu naapurimaan versiona!  Vanhana kisakettuna tiedän, että paras tulos tulee kun asettaa itselleen tavoitteita ja takarajoja. Niinpä merkkasin kalenteriin Rally-tokoa ruotsiksi-koulutuksen 4.3.2018 ja aloitin ruotsalaiseen rally-tokoon tutustumisen.

Yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia

Suomen ja Ruotsin rally-tokossa on monia samankaltaisuuksia, mutta myös täysin päinvastaisia käytäntöjä. Tasoluokkia ja koulutustunnuksia on neljä, kuten meilläkin. Suomessa hyväksytyn tuloksen raja on kaikissa luokissa 70 pistettä, mutta Ruotsissa se on 70 vain alokasluokassa (nybörjarklass). Avoimesta luokasta (fortsättningsklass) on saatava 75 pistettä hyväksyttyyn tulokseen, voittajasta (avancerad klass) 80 pistettä ja mestariluokasta (mästarklass) 90 pistettä. Mestariluokan 90 pisteen tulosta kutsutaan myös sertifikaatiksi, joita pitää kerätä kolme voidakseen edetä rally-tokovalioksi.

Eroavaisuudet säännöissä ja käytännöissä johtuvat siitä yksinkertaisesta syystä, että rally-tokossa ei vielä ole yhteispohjoismaisia tahi kansainvälisiä sääntöjä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kun suomalainen koirakko menee kilpailemaan Ruotsiin, on kilpailu-ura aloitettava uudelleen alokasluokasta – riippumatta rally-tokomenestyksestä Suomessa.

Tarkkana taluttimen kanssa!

Avoimesta luokasta lähtien koira suorittaa rataa ilman hihnaa. Suomen ja Ruotsin säännöissä on iso ero siinä, miten kehään mennään ja sieltä poistutaan. Suomessa koiran on kaikissa luokissa oltava kytkettynä sekä kehään mentäessä että sieltä poistuttaessa. Ruotsissa taas koira kytketään irti ennen rata-alueelle astumista ja kiinni vasta sieltä  poistumisen jälkeen.

Kylttikohtaisista eroista

Suurimmat luokittaiset kylttitehtäväerot löytyvät mestariluokasta, jossa lähes kaikki tehtävät ovat jollakin tapaa erilaisia kuin meillä Suomessa. Muissa luokissa yhteneväisyyksiä on enemmän, joskin on syytä huomata, että tehtävät jakautuvat eri tavalla luokittain. Esimerkiksi meillä avoimessa luokassa vastaantuleva seisominen tulee Ruotsissa eteen jo alokasluokan kylttitehtävässä. Vastaavasti meillä voittajaluokassa oleva puolenvaihto takaa on naapurimaassa vasta mestariluokan ohjelmistossa.

Hihkun täällä innosta tämänaamuisen koulutukseni jäljiltä. Osallistujilta saadun palautteen mukaan hieman erilaiset ja totutusta poikkeavat kylttitehtävät antoivat uusia ideoita treenaamiseen, taisipa joku saada kiinni uudesta koiratanssiliikkeestäkin!

Tänään 10 vuotta täyttävä partacollie Luke oli mukana tutustumassa naapurimaamme rally-tokoon.  ”Kylläpäs on kummallista tekstiä näissä kylteissä”, näyttää Luke tuumivan.
Kuva: Hanna Johansson

 

Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia enintään 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

 

Näin piristät rally-tokotreenejäsi

Kekseliäiskin koiraharrastaja jää usein jumiin omiin tottumuksiinsa ja toistaa samoja harjoituksia turhan paljon. Ryhmässä treenaavia suuremmassa vaarassa urautua ovat yksinään treenaavat, joilla ei välttämättä ole treenikaveria laisinkaan. Tässä loistoidea myös teille!

Rally-tokon valmennusryhmäläiseni saivat viime viikon kotitehtäväkseen kehitellä omia rally-tokokylttejä. Mitään rajoitteita ei tehtävänannossa ollut, joten mielikuvitus sai laukata valtoimenaan.

Innokkain ryhmäläinen toi mukanaan kokonaista kuusi ihkauutta tehtävää! Kokonaisuudessaan uusia tehtäviä oli yli kymmenen – hulvaton ideointi selvästi motivoi harrastajia.

Tässä Mallan & jackrussellinterrieri Triinen tyylinäyte tehtävästä ”koira eteen, pyörähdys, istu, oikealta sivulle, istu”. Ei muuten ollut ihan helpoimmasta päästä tämä tehtävä. Yhdessä mietimme, miltä kyltti vihjekuvioineen näyttäisi. Jätimme sen kuitenkin piirtämättä ja pysyttäydyimme kirjallisissa ohjeissa.

Katso videolta mallisuoritus.

Kokeiltuaan useampia itse keksittyjä kylttitehtäviä Triinen ohjaaja totesi huvittuneena: ”Me halutaan kisata näillä uusilla kylteillä, täähän osaa nää kaikki hassut temput tosi hienosti!” Niin muuten osasi.

Idearikasta treenikevättä sinulle, lukijani! =)

Jos haluat saada vinkkejä ja intoa oman koirasi kanssa toimimiseen, jätä yhteystietosi tästä. Lupaan kohdella osoitettasi arvokkuudella! Lähetän postia 1-2 kertaa kuukaudessa ja pääset milloin vain perumaan postien tulon.

Heelerit rally-tokossa

Viime kesän heelerleirin kouluttajavierailuni ja pienen koiran kouluttamista käsittelevän blogitekstini myötä minua pyydettiin kirjoittamaan aiheesta hieman laajemmin Heeler Harrastajat-lehteen. Kirjoitus kokonaisuudessaan löytyy hiljan ilmestyneestä lehden numerosta 4/2016.

Lancashire heeler eli tuttavallisemmin heeler, on matalajalkainen ja pitkäselkäinen otus, jonka sisältämä energiamäärä saattaa räjähtää, mikäli koiralle ei tarjota tekemistä. Aktiivinen heeler ei päästä ohjaajaansa helpolla, vaan haastaa tämän harjoittelemaan ahkerasti myös omia kouluttajan taitojaan.

Heelerin pienen koon vuoksi sen palkitseminen asettaa koiran ohjaajalle haasteita. Jos koiran etujalkojenkin halutaan pysyvän maassa suorituksen aikana, on palkkanami annettava riittävän matalalta tai keksittävä muita tapoja palkata kuin kädestä. Kehotin vauvaheelereiden omistajia hyödyntämään rodun kontaktihalukkuuden jo pentuaikana, sillä mikään ei korvaa toimivaa katsekontaktia, kun koiran kanssa myöhemmin halutaan opetella uusia asioita.

Jalkojen pituudesta huolimatta pitkäselkäinen koira tarvitsee paljon harjoitusta, jotta sen takapääkin toimisi riittävän hyvin rally-tokoa ajatellen. Pötkömallisen koiran lihaskunnosta on syytä huolehtia, sillä koiran fyysiset ominaisuudet aiheuttavat tavallistakin suuremmat haasteet koiran aktiiviselle takapään käytölle. Rally-tokossa takapään käyttö on asia, jonka löytää edestään ennemmin tai myöhemmin, jos sen taakseen jättää.

Heeler Harrastajat 4/2016.

Etsitkö kouluttajaa?

Tulevan kesän kenneltapahtumien kouluttajavaraukset tehdään nyt.
Positiivisen ja osaavan kouluttajan löydät täältä!

Joulukalenteri 2016 – luukku 4

Eilen kisattiin partacollieiden rotumestaruuskisat Lahdessa, lajina rally-toko. Kilpailupäivä oli erittäin mukava, kiitos hyväntuulisten kanssakisaajien ja hymyileväisten talkoolaisten, joiden joukossa laatu korvasi määrän.

Päivästä erityisen teki se, että moni jo hieman iäkkäämpi partis teki kisoissa hienon tuloksen. Koulutustunnuksia jaettiin useampia ja ilo oli sen mukainen. Kilpailussa jaettiin ensimmäistä kertaa partismestaruushistoriassa myös kaksi kiertopalkintoa, jotka oli lahjoittanut Lemmikkipalvelu Koiranpäiviä.

Konstan malja jaetaan tästä eteenpäin partismestaruuskisoissa kilpailun vanhimmalle hyväksytyn tuloksen tehneelle partacollielle. Eilisissä kisoissa se oli kilpailun vanhin koira, 12-vuotias Ovenslope Show What ”Rölli”, ohj. Martta Riihimäki. Tämä pari teki varmaa työtä alokasluokassa voittaen samalla koko luokan pistein 98/100. Sattuu muuten tämä teräsmummo olemaan meidän Konstan siskolikka. Meinasi ihan olla herkkä hetki ojentaa Konstan malja Martalle, niin kovin rakkaita meille ovat nämä vanhukset. <3

Toivon malja jaetaan tulevinakin vuosina partismestaruuskisojen korkeimman tuloksen tehneelle partacollielle. Tämä tarkoittaa sitä, että jos mestariluokassa kilpailee partiksia, menee palkinto parhaan MES-tuloksen tehneelle koiralle ja niin edelleen.

Eilisistä kisoista Taimi (Tireless Kisser’s Almost Too Fast, ohj. Päivi Nummi) toi niinsanotusti pojan kotiin. Partisten rally-tokovaltikka siirtyi lajin monivuotiselta kuninkaalta Toivolta Taimille, jonka tulos 80 pistettä oli päivän korkein partistulos. Tällä kertaa Toivo jäi hitusen alle hyväksytyn tuloksen rajan ja joutui taipumaan Taimin tahtoon (kuten aika usein arkielämässäkin).

Joulukalenterin luukku 4 muistuttaa meitä vanhojen ystäviemme tärkeydestä. Koska viimeksi teit jotain oikein hauskaa vanhan ystäväsi kanssa?

 

 

Joulukalenteri 2016 – luukku 3

Partacollieiden rally-tokokuninkuudesta mitellään tänään Lahdessa. Tämän luukun avautumista on tottavie odotettu kauan!

Pieni, mutta sitäkin ahkerampi rotuyhdistyksemme iskuryhmä on valmistellut kisoja antaumuksella. Toimistohommat on tehty, kanttiiniherkut on hankittu, talkooapua rekrytoitu, työnjako selvitetty ja kaiken pitäisi olla valmiina. Yllätyksiin on varauduttu, joskaan emme vielä tiedä mitä ne tänään tulevat olemaan.

Kisojen edellä pohdimme, mahtaako tämä olla ihan Suomen ennätys, että yhden rodun mestaruuskisoihin ilmoittautuu lähes 30 edustajaa! Ainakaan niissä rotumestaruuskisoissa, joissa itse olen ollut toimitsijana, ei tällaista rynnistystä ole koskaan nähty!

Ennätyksiä on lyöty partismestiksissä aikaisemminkin. Voipa olla, että vuonna 2014 kirjoihin kirjattu hattutemppu voittaa neljällä omalla koiralla rallykuninkuus kilpailun jokaisessa luokassa jää partishistorian ainoaksi. Ainakaan sille ei löydy lyöjää ihan lähitulevaisuudessa.

On ihanaa, kun kalenterissa on merkintöjä oikein kovasti odotetuista tapahtumista! Tulevaan h-hetkeen voi laskea viikkoja, päiviä ja jopa tunteja. Kutkuttava odotus antaa oman piristävän mausteensa elämään ja tapahtumaa voi fiilistellä useaan otteeseen jo etukäteen. Ennenkuin tämä päivä kääntyy iltaan, alan jo odottaa, että saan kirjoittaa kalenteriini Partismestikset 2017!

Joulukalenterin luukku 3 haastaa sinut merkitsemään tulevan vuoden kalenteriisi ainakin yhden tapahtuman, jota odotat oikein kovasti! Vai joko se on siellä?

 

Pikkujoulurallailua pimeässä

Marraskuun viimeisenä maanantaina järjestettiin epäviralliset rally-tokokilpailut Akaan Viialassa. Pikkujouluhenkisissä kisoissa Dream Team Areenalla nähtiin yli kaksikymmentä suoritusta, mikä marraskuiseen arki-iltaan on mahtava osallistujamäärä!

Kisoissa nähtiin ihana määrä eri rotuja! Palkintopallille nousi joka luokassa erirotuinen koira. Tuomarin pestissä pidin erityisesti siitä, että jokainen kilpailija käsitteli koiraansa nätisti radalla huolimatta yllätyksistä, joita kisatilanteet usein tarjoavat.

Pujottelu joulukoristuksessa.

Rata-alue oli koristeltu pikkujouluteemaan sopivasti. Kentän reuna-aitaa kiersi kimaltava hopeaköynnös. Pujottelutötteröitä koristivat joulupallot sekä pienet tonttuhahmot, jotka kiinnostivat koiria yllättävän vähän. Houkutuksessa tönöttikin sitten yllättävän vaikeaksi rastiksi osoittautunut saksofonistiporo kera avatun joululahjalaatikon.

Ilmassa oli ainakin ripaus jännitystä, sillä vaikka starttimaksuun kuului pikkujoulutarjoilu, ei suklaarasiaa saatu tyhjäksi!! Jännitys näkyi osassa suorituksia, muttei kuitenkaan haitannut kenenkään onnistumista liiaksi. Kuten monissa isommissakin kisoissa, paikalle oli järjestetty pienimuotoinen ostosmahdollisuus, jota moni käyttikin hyväkseen.

Houkutusrekvisiittaa.

Suurimman yllätyksen näihin kisoihin toi sähkökatko kesken avoimen luokan. Kun Piia ja Sisu vielä suorittivat rataa, räpsähtivät valot hallista. Onneksi Sisun luoksetulo oli kunnossa ja Piia löysi mustan koiransa säkkipimeästä nopeasti. Pikainen tiedustelu hallin ulkopuolelle tuotti tiedon, että koko lähitienoo oli pimeänä.

Koska kisa oli kesken, ei auttanut kuin tehdä nopea päätös jatkosta. Ennenkuin tuomarin ominaisuudessa ennätin sitä sen enempää pohtimaan, oli jo monta lamppua  osoittamassa kohti kisakenttää. Luokan viimeisenä startanneet Hanna & partacollie Solo suorittivat ratansa taskulamppujen loisteessa. Oli ainakin ainutlaatuinen kokemus rally-tokossa!

Kiitos kaikille läsnäolleille erittäin mukavasta ja lämminhenkisestä tapahtumasta! Niin moni kyseli lähtiessään mahdollisista tulevista epiksistä, että eiköhän me sille asialle jotain tehdä, jahka saadaan lahjat avattua ja vuosi vaihdettua.

Epävirallinen rally-tokokilpailu 28.11.2016
Dream Team Areena
tuomarina Päivi Nummi

Mölliluokka

  1. Piia & Sisu 99 p.
  2. Tanja & Felix 98 p.
  3. Jenni & Manu 92 p.
  4. Sanna & Rolle 86 p.
  5. Marjo & Pirpa 77 p.
  6. Elina & Taimi 77 p.
  7. Katriina & Demi 74 p.

Alokasluokka

  1. Riitta & Manu 93 p.
  2. Päivi & Isla 88 p.
  3. Riikka & Cora 86 p.
  4. Heidi & Manta 83 p.
  5. Sari & Veera 83 p.

Avoin luokka

  1. Hanna & Solo 90 p.
  2. Piia & Sisu 82 p.
    Päivi & Perla 0
    Nina & Pontiac HYL
    Riikka & Cora HYL

Yhdistetty voittaja- ja mestariluokka

  1. Elli & Netta 83 p.
  2. Jenni & Bate 81 p.
  3. Seija & Remu 71 p.
  4. Hanna & Luke 70 p.
    Hanna & Vickan 0
    Sanna & Juksu HYL
VOI/MES-luokan voittajapari Elli & amstaffi Netta.
VOI/MES-luokan voittajapari Elli & amstaffi Netta tyytyväisen tuomarin kera.

Luurikameralla hämärässä hallivalaistuksessa urheasti napsivat Sanna Rajala ja Maria Taivassalo. Kiitos molemmille! <3

Rally-tokon sietämätön helppous

Rally-tokon harrastajien, harrastusmahdollisuuksien, kilpailujärjestäjien, kilpailujen jne.  määrän kasvaessa on lajin pariin löytänyt tiensä ilahduttava määrä ihmisiä kokonaan rallykentän ulkopuolelta. Hymyssä suin ja hännät heiluen– motto tuntuu kiinnostavan ihmisiä kovasti.

Mistä lajissa on kysymys?

Rally-tokossa koirakko suorittaa erilaisia tehtäviä peräjälkeen. Kilpailurata sisältää tasosta riippuen noin 10-20 erilaista tehtävää, joita rally-tokossa kylteiksi kutsutaan. Alokasluokka suoritetaan taluttimessa, muut luokat ilman. Ideana on selviytyä radasta mahdollisimman vähin virhein maaliin. Tehtävät ovat monipuolisia: erilaisia käännöksiä, tempon muutoksia, istumisia, maahanmenoja, koiran kiertämisiä, peruutuksia ja niin edelleen. Radalla koiran on oltava kuulolla, jotta tehtävien suorittaminen oikealla suorituspaikalla onnistuu täsmällisesti ja oikein.

Rally-tokossa saa olla tarkkana niin ohjaaja kuin koirakin.
Rally-tokossa saa olla tarkkana niin ohjaaja kuin koirakin.

Lajin vaatimukset ohjaajalle

Ohjaajan tehtävä  on opetella Rally-tokon tehtävät on huolella. Vaikka hieman vinosta seuraamisesta tai perusasennosta ei rankaistakaan tässä lajissa rankasti, on tehtävät suoritettava täsmällisesti ja sääntöjen mukaan. Jos kyltin suoritusohje sanoo, että istuminen suoritetaan kerran, se suoritetaan vain kerran.

Rally-tokossa menestyminen vaatii myös kotityötä ilman koiraa. Harvassa ovat ne ohjaajat, jotka pystyvät menestymään mestariluokassa harjoittamatta kylttisulkeisia iltojensa iloksi. Kylttitehtävät on syytä opetella erityisellä huolella jo ihan siksikin, että pystyy olemaan koiralleen reilu ja määrätietoinen ohjaaja.

Lajivertailua agilityyn ja tokoon

Moni nykyisistä rally-tokoharrastajista on harrastanut aikaisemmin koirallaan tokoa, agilitya tai jopa molempia. Molemmista lajeista on rally-tokossa hyötyä, joskin niistä saattaa koitua myös haasteita.

Agilityn tapaan rally-tokosuorituksen ratasuunnittelu kannattaa tehdä huolella. Rataantutustumisaikaa rally-tokossa on kolme kertaa enemmän kuin agilityssa. Koirasta riippuen erilaiset tehtävät vaativat erilaista ennakointia. Esimerkiksi hypylle tai putkeen ei koira saa rynnätä ohjaajan hallinnasta ryöstäytyen, vaan suorituslupaa pitää odottaa ohjaajalta .

Agilityharrastajat ovat tottuneet siihen, että sekä harjoituksissa että kilpailuissa suoritettavaan rataan tai sen pätkään tutustutaan ennalta. Rally-tokossa tehtävät seuraavat toisiaan huomattavasti agilitya verkkaisemmassa tahdissa. Agilityn harrastajat pysyvät yleensä hyvin tahdissa mukana, kun taas tokoilijoiden mielestä kylttivälit saattavat tuntua ahtailta ja kyltit seurata toisiaan turhan vikkelästi.

Tottelevaisuuskokeessa on koirakon apuna liikkeenohjaaja, joka käskyttää kaiken tekemisen kehässä. Ohjaaja voi keskittyä kokonaan koiran ohjaamiseen, eikä seuraavan liikkeen suorituspaikasta tarvitse kantaa minkäänlaista huolta. Rally-tokossa kehään mennään ilman apuja. Ohjaajan kontolle jää koiran käskyttäminen, oman liikkumisensa optimoiminen ja erilaisten tehtävien ajoittaminen niin, että ne tulevat suoritetuksi oikeassa paikassa ja oikealla tavalla. Rataa ei toki tarvitse muistaa ulkoa, mutta eritoten nopeatempoisen koiran ohjaajalla on syytä olla hyvä muisti. Silloin kun tehtävät seuraavat toisiaan kolmen metrin välein ja tempo on reipas, ei aikaa kylttien tavaamiseen sanottavasti jää.

Tokoa monipuolisemmaksi lajin tekee mm. se, että kahdessa ylimmässä luokassa koira tekee tehtäviä myös ohjaajan oikealla puolella. Koiran fysiikka kiittää, kun harjoitteita tehdään tasapuolisesti molemmin puolin ohjaajaa.  Tokolle tyypillistä paikallaoloa ei rally-tokon alemmissa luokissa ole. Voittaja- ja mestariluokassa tulee eteen Käytösruutu-niminen tehtävä, jossa koira on paikoillaan joko istuen, maaten tai seisten. Koiran positio ohjaajaan nähden on tämän edessä tai jommalla kummalla sivulla. Kilpailuissa tuomari määrää koiran asennon ja paikan. Voittajaluokassa aloillaan pitää pysyä kaksi ja mestarissa kolme minuuttia. Ei muuten ole ihan helppoa ohjaajallekaan.

Kokenutkin tokokoira löytää haasteen mestariluokasta: merkille lähetys tapahtuukin vinosti ohjajasta poispäin.

Helppoheikkien laji?

On sangen hupaisaa, kun kentän laidalla annetaan asiantuntevia lausuntoja rally-tokosta tietämättä lajista oikeastaan yhtään mitään. Muiden lajien harrastajilta on esimerkiksi kuultu niinkin luotettava tuomio, ettei rally-toko ole millään muotoa haastava laji. Ennakkoluulot ja kokemuksen tuoma ymmärrys asioista ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Myös rally-tokossa.

On totta, että esimerkiksi tokotaustaisella koirakolla on hyvät mahdollisuudet menestyä rally-tokon alemmissa luokissa, joiden kelvollisessa suorittamisessa on paljon iloa hyvästä seuraamisesta. Varon sanomasta, että alokasluokkakaan olisi silti välttämättä helppo. Rally-tokossa arvostelu on armoton vääriä tai väärällä tavalla suoritettuja tehtäviä kohtaan. Kylttien oikeat suoritustavat ja –paikat on opeteltava, eikä oikotietä onneen ole.

Vähissä ovat ne ohjaajat, jotka tokovuosiensa jälkeen ovat saaneet koiransa seuraamaan ohjaajan oikealla puolella ihan harjoittelematta. Ylemmissä luokissa tulee oikean puolen seuraamisen lisäksi myös roppakaupalla uusia tehtäviä, esimerkiksi erilaiset puolenvaihdot, käännökset pyörähtäen ja niin edelleen.  Erilaiset koirat vaativat radalla erilaista ohjausta. Koiran suoritusnopeus ja ketteryys vaikuttavat myös ohjaajalta vaadittavaan reaktionopeuteen radalla.

Usean vuoden kouluttajakokemukseni aikana en ole tavannut yhtäkään rally-tokoilijaa, joka ei olisi päivitellyt ratasuorittamisen haasteellisuutta nimenomaan itsensä kannalta. Yleinen rally-tokouralla eteen tuleva ongelma onkin ohjaajan epäluottamus omia kykyjään kohtaan. ”Pystynkö mä suorittamaan ton radan?” tai ”Voi, miten mä osaisin keskittyä tähän riittävästi?”. En tiedä tai tunne ketään, joka ei olisi löytänyt edestään haasteita viimeistään mestariluokassa.

Rally-tokon sietämätön helppous on kirvoittanut kilpailuissa käyneitä ohjaajia myös kritisoimaan lajin sääntöjä ja arvostelua. Joidenkin mielipiteiden mukaan laji on täysin typerä, kun koira saa siinä seurata jopa hieman epätarkasti ohjaajan askelten mitan ja tehtävän suorituspaikan ollessa suuremman tarkastelun kohteena. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. On helppo syyttää lajia, jos omat taidot eivät riitä.  Mestariksi tullaan harjoittelemalla lujasti, ei haukkumalla ja ilkeästi arvostelemalla.

Entä sitten?

Universaalissa ongelmakentässä olemme hyvin pienten asioiden äärellä. Kirje joulupukille on pian työn alla ja kilttikin pitäisi jo pian olla. Viisainta lienee jättää reippaista ja iloisista rally-tokokoirista kateelliset epäilijät ja lyttääjät omaan arvoonsa ja nauttia tästä ihanasta harrastuksesta vastakin.

Rauha kanssanne.